Nytku eletään ja koetaan, ei mutku tai sitku

Elätkö nytku vai vietteleekö mutku ja sitku sinuakin?

Tiedättehän, miten aina ollaan mietitty ja luettu artikkeleitakin siitä vähän jokaista vaivaavasta viivyttelystä elämässä, siitä sitku ja mutku -tyyliin elämisestä. Että miten ei pitäisi sitkutella ja mutkutella vaan tarttua toimeen juuri nyt, nyt kun siihen on mahdollisuus. En usko, että koskaan ennen tämä nytku-tilanne on tuntunut yhtä todelliselta kuin tänään, tässä maailmassa mitä juuri nyt elämme.

Viime viikot ovat konkreettisesti näyttäneet, että aivan mitä tahansa voi tapahtua. Todellakin aivan mitä tahansa. Asioita, joita ei kukaan olisi villeimmissä unissaankaan osannut kuvitella. Uusimaa eristetty, sadat tuhannet ihmiset joutuneet lomautetuiksi käytännössä katsoen yhdessä yössä, liikkeet ja ravintolat suljettu, lomamatkat peruttu, matkustaminen ja monessa maassa ihan pelkkä kotoa poistuminen kielletty, sanomalehdet seuraavat hetkestä hetkeen eri maiden kuolinlukuja. En minä ainakaan olisi osannut tällaista kuvitella. Nytku olemme tässä tilanteessa, onko aika luopua ajattelemasta sitku tai mutku?

Viime päivinä olenkin päättänyt ottaa enemmän tuumasta toimeen -asenteen, lopettaa asioiden loputtoman vatvomisen ja sen sijaan ryhtyä hommiin vähän niinkuin agile-tekniikalla: kokeillaan ja jos ei toimi niin vaihdetaan suuntaa, tehdään korjaavia toimenpiteitä ja taas kokeillaan. Eikä vaan odotella että maailma olisi ensin valmis, ennen kuin voin tehdä asiat x, y ja z. Ehkä se ei koskaan ole, ehkä tämä nyt on se hetki jolloin meidän tulee toimia. Nytku olemme tässä. Oli se sitten kosinta, työpaikan vaihto, uusi asunto, uusi opiskelupaikka, elämänhaaveen toteuttaminen – go for it! Mitä jos joskus, sillä hetkellä kun olet suunnitellut tuon jonkin asian tekeväsi, maailma päättääkin sanoa EI, kuten se nyt teki? Mutku mun piti just tänään siellä Pariisissa olla!

Tänä aamuna minun oli tarkoitus herätä Pariisissa. Sitku ehdin Pariisiin. Syödä aamupalaksi croissant, juoda kupillinen kahvia ja lähteä kävelemään keväisiä Pariisin katuja. Sitku saan nauttia. Viettää syntymäpäivääni shampanjaa nauttien. Mutta nytku. Heräsin Lahdessa, katselen ympärilleni asunnossa jossa ei enää löydy mitään siivottavaa, asunnossa, jonka pakastin pullottaa leivonnaisia joita olen ajan tappamiseksi leiponut. Asunnossa, jossa yleensä rakastan olla mutta josta nyt niin kovasti kaipaan pois. Kaupungille kahville. Ravintolaan syömään. Töihin taivaalle. Layoverille vaikka sinne Shanghaihin. Pussaamaan siskon vauvaa. Tehdä kaikkea, mikä aiemmin oli kiinni vain siitä viitsinkö tehdä, nyt siitä, että se on meiltä kiellettyä. Ja todellakin käydä hommiin kaikkien niiden asioiden kanssa, joita tähän saakka olen vain mielessäni pyöritellyt. Now or never, näin se vaan näyttää menevän! Onko sulla joku juttu mitä olet aina siirtänyt odottamaan sitä kuuluisaa parempaa hetkeä? Sitku on aikaa ja rahaa, mutku nyt ei ehdi?