• Lifestyle

    Omapitäväinen – eteläkarjalaisten oma murresana

    Omapitäväinen, kävelee kuin nainen… Näin me lapset lällättelimme Lappeenrannassa, jos leikkikaveri ei omalla lelullaan antanut meidän leikkiä. Sana on aina kuulunut omaan sanavarastooni joten olikin melkoinen ihmetys huomata, että sepä ei yleisesti tunnettu sana olekaan. Eivät ymmärtäneet lahtelaiset, kun jotain omapitäväiseksi leikilläni moitin, hämmentyneinä katsoivat vain, kuin olisin vierasta kieltä puhunut. Ja niin ilmeisesti vähän puhuinkin. Ainakin hämäläisten mielestä. Ja vissiin myös muun Suomen. Tein pienen tutkimuksen Twitterissä ja Facebookissa ja kyllä, sana omapitäväinen on täysin outo heille ketkä eivät lapsena ole Lappeenranta-Lemi-Imatra suunnalla elelleet. Ja itseasiassa osalle heistäkin ketkä ovat. Omapitäväinen näyttää siis olevan hyvinkin pienen väestöryhmän käyttämä murresana, eikä ole nykyään vissiin senkään vertaa käytössä. Moni muistaa sanaa…

  • Lifestyle

    Rakentavatko sanasi linnaa vai vallihautaa?

    Nyt korona-aikaan on ollut meistä jokaisella ehkä aavistus entistä enemmän viettää aikaa sosiaalisessa mediassa. Itse olen ainakin huomannut, että esimerkiksi Twitterin käyttö (tai no, ainakin sen selailu) on omassa arjessa lisääntynyt huomattavasti. Samalla on päässyt seuraamaan, ikäänkuin aitiopaikalta, ihmisten keskinäistä kanssakäymistä silloin, kun välineenä ovat pelkät sanat, merkit ja hymiöt. Liekö sitten tosiaan tämän omituisen, hieman ehkä pelottavankin, kevään vaikutusta mutta olen havainnut kielenkäytön selkeästi kärjistyneen tässä kevään edetessä. Mielipiteet terävöityvät siihen pisteeseen, jossa ne eivät enää ole keskustelevia eikä haastavia vaan loukkaavia ja satuttavia. Vastaukset kihisevät kiukkua, uudelleentwiittaukset vievät mukanaan usein tahallista väärinymmärrystä kun asioita irrotetaan viitekehyksistään. Asiasta ehkä raadollisin esimerkki oli nuoren ilmastoaktivistin kertomus siitä, kuinka aikuisten ihmisten…

  • Lifestyle

    Kirjoittamisesta, sen ilosta ja sen vaikeudesta

    Kaunista huomenta! Olen tässä viime päivinä, tai oikeammin viikkoina, kipuillut kirjoittamisen kanssa. Tai oikeastaan sen puutteen kanssa. Tilanteen ollessa mikä on, päätin totella itseäni ja tarttua hetkeen nytku, ja jättää hetkeksi sivuun matkailublogini lottakaroliinan. Miksi? Siksi lähinnä, että koen sinne kirjoittamisen aina huomattavasti työläämmäksi, sinne teen postauksia joiden SEO:t on hiottu kuntoon, valokuvat käsitelty ja valittu vimpan päälle, tekstiä kirjoitettu ja uudelleenkirjoitettu useita kertoja, eli ylipäänsä vaivaa per postaus nähty yleensä tunteja. Jopa päiviä. Huomaan ainakin omalla kohdallani sen, että mitä vähemmän kirjoitan sitä korkeammalle rima nousee kirjoittamisen aloittamisessa. Tyhjän paperin kammo. Tai tyhjän ruudun. Ja tätä pyrin nyt välttämään – samalla pyrin saamaan kirjoittamiseen taas sitä helppoutta ja ajatuksen…

  • Lifestyle

    Vinkkejä kirjoittajille – kuinka jäädä lukijan mieleen?

    Jokainen osaa kirjoittaa, mutta miten kirjoittaa sellaista tekstiä, joka jää mieleen ja joka kiinnostaa? Kokosin eri seminaareista saamiani ja hyväksi havaitsemiani vinkkejä kirjoittajille, näitä yritän itsekin muistaa hyödyntää tekstejä tehdessäni. Olen viime vuosien mittaan työni (siis entisen sellaisen) puolesta vieraillut useissa markkinointiviestintää, sähköpostiviestintää, bloggaamista ja ylipäänsä kirjoittamista käsittelevissä seminaareissa ja tapahtumissa. Kaikista on jäänyt jotain käteen, joistakin vähän enemmän kuin toisista. Mutta aika pitkälti ne vinkit ja neuvot ovat yllättävänkin yhtenäisiä ja jos sieltä yhden haluaa nostaa ylitse muiden on se tämä: tee rohkeita päätöksiä ja etsi uusia näkökulmia. Ei mitkään firmat, blogit, nettisivut tai portaalit elä vuosikausia köllötellen tyytyväisenä siinä, mihin ovat nyt päässeet. Ellei uudistu, ellei kasva (enkä nyt…

  • Lifestyle

    Viestinnän ammattilaisesta lentoemännäksi

    Tänään vietetään Finnairin 95-vuotisjuhlaa ja ajattelin hieman valottaa mietteitäni uranvaihdoksesta jonka tein. Olen nyt reilun kahden ja puolen ajan työskennellyt pilvien päällä, mannerten välillä ja merten yllä. Olen tutustunut moneen reilusta kahdestatuhannesta työkaveristani, mutta vielä enemmän on tutustumatta, moni on yhä vain nimi Instagramissa tai Facebook-keskustelussa. Kun siirryin asiantuntijan tehtävistä asiakaspalveluun, silloisen Soneran viestintähommista Finnairin siiville, koin aluksi suuria muutoskipuiluja. Olin tottunut moneen asiaan joka nyt muuttui aivan kokonaan, ja ne meinasivat aluksi muodostua liian suureksi. Jopa niin, että välillä harkitsin paluuta meneeseen, lakki kourassa entisten esimiesten luo astelemista ja edes jonkin, minkä tahansa, työn saamista. Mitkä asiat sitten näin kipua tuottivat ja mitä niistä ajattelen nyt? Työkaverit Ensimmäinen ja…