• Lifestyle

    Korona, lomautus ja miltä nyt tuntuu

    Viisi kuukautta. Kohta on viisi kuukautta siitä, kun viimeksi kuulin sanat ”Cabin Crew, disarm the doors and cross-check.” Viisi kuukautta siitä, kun suurin osa meistä lomautettiin, kuukaudeksi aina kerrallaan mutta nyt jo iso osa meistä viideksi yhteensä. Viideksi pitkäksi kuukaudeksi. Kun lomautusmeili kilahtaa puhelimeen kuun lopussa on olo aina aika toivoton, taas minä, kellä kävi parempi tuuri tässä kuussa? Muutamat onnekkaat ovat päässeet töihin hetkeksi, tämän huomaan aiheuttaneen itsessäni epämiellyttäviä ajatuksia joita tietoisesti yritän vältellä. Miksi tuo enkä minä? Enkö osaa työtäni? Eikö minua arvosteta? Nämä kaikki ajatukset ovat täysin turhia järjellä ajateltuna, sillä siellä ei meitä kukaan yksitellen töihin valitse tai lomautukseen tuomitse, näin isosta työntekijämäärästä se olisi jo…

  • Lifestyle

    Maailma on sinun

    Tänään monessa kodissa vietetään tunteikasta päivää. Lapsi, nuori tai nuori aikuinen on saanut todistuksensa, joku päättää alakoulun, toinen yläkoulun, yksi lukion, yksi valmistuu ammattiin. Kaikki yhtä arvokkaita, kaikki tämän hetkensä ansainneet. Virstanpylväät ovat tärkeitä elämässä, niitä on aina syytä juhlistaa – erityisesti aikana, jolloin kaikki tuntuu olevan päälaellaan. Tänä keväänä joka ikinen kouluvuoden taputellut on stipendin arvoinen, ei ole ollut helppoa heillä kellään elää tässä muuttuvassa, oudossa arjessa ja yrittää siinä koulusta suoriutua. Toivottavasti jokainen osaa olla myös tämän vuoksi itselleen armollinen jos tuntuu, ettei sitä omaa haluamaansa ole pystynyt saavuttamaan. Meillä, ja ennen kaikkea sinulla, on aikaa. Muistelin aamulla omaa ylioppilasjuhlaani, sitä aamua ja niitä tunteita. Kun maailma oli…

  • Lifestyle

    Rakentavatko sanasi linnaa vai vallihautaa?

    Nyt korona-aikaan on ollut meistä jokaisella ehkä aavistus entistä enemmän viettää aikaa sosiaalisessa mediassa. Itse olen ainakin huomannut, että esimerkiksi Twitterin käyttö (tai no, ainakin sen selailu) on omassa arjessa lisääntynyt huomattavasti. Samalla on päässyt seuraamaan, ikäänkuin aitiopaikalta, ihmisten keskinäistä kanssakäymistä silloin, kun välineenä ovat pelkät sanat, merkit ja hymiöt. Liekö sitten tosiaan tämän omituisen, hieman ehkä pelottavankin, kevään vaikutusta mutta olen havainnut kielenkäytön selkeästi kärjistyneen tässä kevään edetessä. Mielipiteet terävöityvät siihen pisteeseen, jossa ne eivät enää ole keskustelevia eikä haastavia vaan loukkaavia ja satuttavia. Vastaukset kihisevät kiukkua, uudelleentwiittaukset vievät mukanaan usein tahallista väärinymmärrystä kun asioita irrotetaan viitekehyksistään. Asiasta ehkä raadollisin esimerkki oli nuoren ilmastoaktivistin kertomus siitä, kuinka aikuisten ihmisten…

  • Lifestyle

    Kun koronaeristys ei muuttanutkaan juuri mitään

    Follow my blog with Bloglovin Tästä on nyt jotakuinkin seitsemän viikkoa siitä, kun viimeksi olen töissä saanut olla. Maaliskuun puolivälistä alkoivat ensin lennot vähentyä, tämän jälkeen oli itselläni viikon talviloma ja siitä suoraan alkoi lomautus. Ja lomautettuna (välissä tosin kuukauden kesäloma) olen nyt ainakin ensialkuun tuonne kesäkuun loppuun saakka. Eli otsikossa toki sen verran virhettä, että toki työnteon osalta kaikki on muuttunut hyvinkin oleellisesti. Mutta entä sitten se muu elämä, se, mikä jää työnteon ulkopuolelle? Olen saanut huomata, että elän normaalistikin melkoisen karanteenimaista elämää. Aluksi, ensimmäiset pari viikkoa, sitä jotenkin eli mukana kaikessa tässä ”mitä-tehdä-karanteenin-aikana” -touhuilussa, tuli kokeiltua jos jonkinmoisia reseptejä – yleensä useita per päivä. Tuli osallistuttua kaikenlaisille nettijumppatunneille,…

  • Lifestyle

    Kirjoittamisesta, sen ilosta ja sen vaikeudesta

    Kaunista huomenta! Olen tässä viime päivinä, tai oikeammin viikkoina, kipuillut kirjoittamisen kanssa. Tai oikeastaan sen puutteen kanssa. Tilanteen ollessa mikä on, päätin totella itseäni ja tarttua hetkeen nytku, ja jättää hetkeksi sivuun matkailublogini lottakaroliinan. Miksi? Siksi lähinnä, että koen sinne kirjoittamisen aina huomattavasti työläämmäksi, sinne teen postauksia joiden SEO:t on hiottu kuntoon, valokuvat käsitelty ja valittu vimpan päälle, tekstiä kirjoitettu ja uudelleenkirjoitettu useita kertoja, eli ylipäänsä vaivaa per postaus nähty yleensä tunteja. Jopa päiviä. Huomaan ainakin omalla kohdallani sen, että mitä vähemmän kirjoitan sitä korkeammalle rima nousee kirjoittamisen aloittamisessa. Tyhjän paperin kammo. Tai tyhjän ruudun. Ja tätä pyrin nyt välttämään – samalla pyrin saamaan kirjoittamiseen taas sitä helppoutta ja ajatuksen…