En olisi uskonut, että parin kuukauden neulomisharjoittelun jälkeen pukeutuisin jo itse kutomaani paitaan! Olihan se välillä hieman työlästä, ison osan ajasta tylsääkin, mutta voi miten palkitsevaa. Ehdin siinä iltaisin kutoessani miettiä muunmuassa sitä, miten joskus on kuvitellut satasen olevan kallis hinta käsintehdystä vaatteesta – voin kertoa, että en tuolla hintaa kyllä yhtään puseroa tekisi! Mietin myös sitä, kuinka ihanaa on oppia uusi taito ja kuinka ihanaa, että siitä on ihan käytännön hyötyäkin. Kuten olen maininnut minimalistista vaatekaappiani esitellessäni, en todellakaan tykkää shoppailusta. Enkä koskaan oikein löydä mieleisiäni vaatteita. Mutta nytpä voin ainakin jotain tehdä itse – ja taatusti sellaista mitä haluan. Tähänkään en löytänyt mieleistäni valmista ohjetta (joka olisi myös…

Neulekauluri kuului lapsuudessa välttämättömiin talviasusteisiin. Teininä se ilmeisesti oli tosi nolo, oli coolimpaa kulkea kurkku kurnallaan kuten mummi aina motkotti. Sitten oli kaulaliinojen ja huivien aika, ja kauluri vain jotenkin pyyhkiytyi kokonaan mielestä. Kunnes nyt neulomiseen hurahdettuani sen muistin. Ja miten paljon kätevämpi se joissain tilanteissa onkaan, kuin paksu ja pitkä huivi. Siispä lankaa ostamaan ja kauluria neulomaan! Koska kaulan iho on todella herkkä kutiamaan, halusin valita lämpimän mutta pehmeän langan. Novitan Woolly Wood tuntui sormiin aivan ihanalta, siinä on sekä merinovillaa että tenceliä, joten uskoin sen olevan täydellinen ratkaisu. Ja se oli, rakastan sen pehmeyttä ja silkkistä tuntumaa! Katselin valmiita malleja, mutten oikein löytänyt mitään mikä vastaisi tarpeitani. Kaulusosiosta…

*sisältää mainoslinkkejä Etsin vuoden ekaksi neuletyöksi ohjetta, jolla saisin aloittelijana neulottua helpot pitsivillasukat. Löysin Novitan arkistoista kivan näköisen mallin ja siitä tulikin aivan ihana! Päästyäni nyt mukaan villasukkien neulomisbuumiin alkoi se perinteinen malli nopeasti kyllästyttää. Jouluksi kaikki saivat lahjaksi sukat, ja omassakin kaapissa nyt useampi pari jalkoja ilahduttamassa. Halusin joulukutomisten jälkeen kokeilla jotain hieman (huom, ei todellakaan paljoa) vaativampaa kudottavaa, joka ei olisi aivan niin yksitoikkoisen puuduttavaa. Ja nämä helpot pitsivillasukat polvipituisena olivat juuri passelit. Olen todella huono keskittymään ohjeiden lukemiseen, alan mieluummin samantein jotain tekemään. Tämä tarkoittaakin sitten yleensä sitä, että purkamaankin pääsee. Näiden kanssa, ehkä koska ovat hieman haastavammat itselleni, tein nyt poikkeuksen ja perehdyin kunnolla ohjeeseen. Luin…