Roadtrip Irlannissa – ehdoton kyllä!

Roadtrip Irlannissa on yksi kaikkien aikojen parhaista päätöksistäni. Seitsemän päivää, 12oo kilsaa ja rapiat, upeita maisemia, seuraavan mutkan takana vielä upeampia maisemia, ihania ihmisiä, suloisia eläimiä (ja muutama ei niin suloinen eläin), hyvää ruokaakin ja mikä parasta, auringon paistetta. Mikäpä on tuota reissua muistellessa – ja uutta suunnitellessa. Viimeksi nimittäin ajoimme Dublinista suoraan länteen ja lähdimme kiertämään vastapäivään, ikäänkuin alakautta ympäri tuota saarta. Ensi kerralla siis olisi tehtävä tuo länteen ajo ja saaren kierto yläkautta myötäpäivään, niin saataisiin koko kierros täyteen!

Jos minulta kysyttäisiin, mikä oli paras paikka tai mahtavin hetki, en todennäköisesti osaisi vastata. Maisemat olivat suuren osan aikaa kuin postikortista (tai Emmerdalesta), yövyimme ihanissa B&B-paikoissa, joissa omistajat olivat juuri niin lupsakoita ja vieraanvaraisia kuin ajattelimmekin, nautimme toisin sanoen joka hetkestä. Myös niistä, kun navigaattori ohjasi meitä hieman harhaan ja löysimme itsemme keskeltä asumatonta vuorenrinnettä – ja navigaattori ilmoitti saapuneemme kohteeseen 🙂 Tapasimme myös vanhaa blogiystävääni Saaraa, joka ihanan perheensä kanssa meitä kestitsi ja kierrätti Corkin alueella – taas pinnat irlantilaiselle vieraanvaraisuudelle! Ainoa ongelma oli silloin tällöin eteen nouseva kielimuuri, joidenkin ihmisten murre varsinkin lännessä oli niin paksua, että ”excuse me?” oli meiltä joka toinen lausahdus…

Tässäpä katsaus muutamiin suosikkijuttuihini, joita tuon viikon varrelle mahtui!

Roadtrip Irlannissa ja se pakollinen, eli Cliffs of Moher

Aloitimme varsinaisen roadtrippimme yön yli nukuttuamme, ensimmäisenä kohteena oli Tullamore. Sieltä suuntasimme kohti Galwayta, eli ajoimme maan poikki länteen. Moottoritiet ovat hyväkuntoisia ja selkeästi merkittyjä, tienvarret täynnänsä lehmiä ja lampaita. Jostain luin, että Irlannin BKT:stä vain 5% tulee maataloudesta, miten täällä silti on näin hirvittävän paljon eläimiä? Jopa hevosia ja aaseja on jotakuinkin parin kilometrin välein. Lampaat näyttävät olevan sellaisia pitkäkarvaisia versioita, liekö heidän villansa täällä hyödynnettynä vaatteisiin? Tämä vaatii vielä selvittelyä 🙂

Ennen Galwayta poistuimme moottoritieltä ja suuntasimme pieniä, mutkaisia teitä yhä ylemmäs ja ylemmäs, kohteena Cliffs of Moher. Matkan varrella oli pari leveämpää kohtaa joissa pystyi pysähtyä ottamaan kuvia – muutoin täällä ei kyllä missään ole tienpiennarta pysäköintiä tai väistämistä varten. Kunnon kipuamisen jälkeen saavuimme viimein perille ja jätimme automme Visitor Centeriin parkkiin ja kävelimme ylös. Upeat, yli 200 metriä korkeat jyrkänteet ovat kyllä vierailemisen arvoisia ehdottomasti.

Muista vain varata lämmintä ylle, täällä on todella, todella tuulista! Kahvikuppia sai puristaa välillä kaksin käsin, kun puuskittaiset tuulet pyyhkäisivät Atlantilta. Näistä on vaikea mitään kertoa, sanat ja kuvat kuitenkin kaiken latistavat. Totean vain, että kylläpä tunsi itsensä pieneksi ja merkityksettömäksi, kun tuolla seisoi ja näkymiä ihmetteli.

Adare: Irlannin suloisin kylä

Edellisenä päivänä majoituimme jonkin verran Cliffs of Mohereilta etelään, pienessä kylässä nimeltä Spanish Point. Aamulla söimme aamupalan, joka näköjään hotelleissa ja B&B-paikoissa täällä koostuu jogurtista ja muroista sekä jostain lämpimästä vaihtoehdosta: irlantilainen aamiainen, kananmuna jossain muodossa tai pannukakut. Irlantilainen aamiainen on kasvissyöjältä poissuljettu vaihtoehto (koostuu pitkälti erilaisista makkaroista ja muista lihatuotteista) , joten olen nyt syönyt pannaria heti herättyäni – ei ehkä ihan olisi se oma mieluisin valinta, mutta parempi tämäkin kuin pelkkä kahvi. Vesihanojen kanssa oli jälleen ongelmia. Lämmintä vettä emme saaneet tulemaan suihkussa, ja lavuaarissa oli jälleen kaksi hanaa lavuaarin vastakkaisissa kulmissa – en vain ymmärrä, kuinka näiden kanssa tulisi oikeaoppisesti toimia! Toisen vesi on kiehuvan kuumaa ja toisen jäätävän kylmää. Kätevää: ei tarvitse saippuaa, kun voi kiehauttaa bakteerit pois käsistä 🙂

Emme halunneet etukäteen reissun kulkua juurikaan suunnitella, niinpä olemme aamupalalla sitten aina miettineet, mihin suuntaammekaan seuraavaksi. Tällä kertaa valitsimme ensimmäiseksi kiintopisteeksi kartalta Limerickin kaupungin, se oli mukavan lähellä ja vielä oikeassa suunnassakin. Kaupunki on Irlannin neljänneksi suurin noin 50 000 asukkaan voimin, eli saimme nähdä muutakin kuin lampaita tällä kertaa. Parkkeerasimmekin auton ja kävelimme hetken ympäri kaupunkia, siihen sen kummemmin ihastumatta. Ihan kiva, ihan ok, ihan jees, muttei mitenkään ihmeellisen kaunis tai ihana.  Ainoa tietomme oli, että kaupunki on viikinkien perustama ja siellä on suuri linna (kuten monessa muussakin kaupungissa täällä). Emme tuossa linnassa vierailleet vaan kahvin jälkeen alkoi taas tie poltella ja siirryimme kohti seuraavaa pistettä kartalla, Adaren pientä kylää. Ja onneksi siirryimme, tuo on nimittäin todellakin vierailemisen arvoinen paikka, tuo suloinen Adare.

Voisin hyvin kuvitella itseni tuollaiseen suloiseen mökkiin asumaan – mikäli täällä nettiyhteydet hieman paranisivat 😀 On nimittäin melkoista takkuamista mobiilidatan käyttö, saati sitten wi-fin löytäminen. Toiseksi esteeksi muodostuisi kyllä asunnon hinta, Irlannissa näyttää olevan asunnon ostaminen melkoista rahapeliä, hurjan kalliita huonokuntoisemmatkin hökkelit. Ilmeisesti silloin Kelttiläisen tiikerin aikaan oli hinnat vielä korkeammat, kun ei oltu köyhiä eikä kipeitä, mutta kyllä tuo parisataa tuhatta vanhasta murjusta aika suurelta vielä tuntuu. Ja juu, voisi siinä talvella tulla hieman yksinäinen olo, kun kylän väkimäärä on vain reilut 2000 vakinaista asukasta, jutut varmasti melko nopeaan käyty läpi.

Adaresta jatkoimme matkaa kohti kaakkoa, tämä länsi ja kaakkoisosa Irlantia on kyllä niin kaunista, että jos yhden suunnan täällä lomalleen valitsee, suosittelen tätä. Ja kevät näköjään hyvää aikaa, on vihreää ja kukkivaista ja paljon eläimiä laitumilla, kuten jo edellisessä postauksessani kerroin. Paljon siis koko ajan täällä katseltavaa 🙂 Siinä, missä lännessä ja keskellä Irlantia oli paljolti lehmiä, ja niitä vaaleita pitkäkarvaisia versioita, alkaa kaakossa alaa vallata lampaat. Täällä ei juuri ole vihreitä niittyjä vaan karua vuoristoa, ei siis lehmien laiduntaminen onnistu niin hyvin. 

Killarney ja Ring of Kerry

Saavuimme kuitenkin illalla ehjinä Killarneyn Muckrossiin, jossa majatalomme meitä jo odottikin. Omistajapariskunta oli nuori ja todella ystävällinen, suihkusta tuli reilusti lämmintä vettä ja vuode oli mukava – saatoimme siis tyytyväisinä jälleen päämme tyynyyn painaa ja ryhtyä suunnittelemaan seuraavaa päivää.

Olimme ennen reissua päättäneet, että pyrimme välttelemään niitä paikkoja, joissa varmimmin törmää turistilaumoihin. Yhtenä tällaisena paikkana olimme hylänneet myös kaakkoisosassa Irlantia sijaitsevan maisemareitin, Ring of Kerryn. Edellisiltana kaiken eksymisen keskellä löysimme kuitenkin itsemme tuon reitin loppuosasta ja ihastuimme maisemiin niin, että päätimme seuraavana päivänä kuitenkin lähteä tuon lenkin kiertämään kokonaisuudessaan. Koska huhtikuussa ei vielä hurjasti turisteja täällä ole, ei reitillekään kovin montaa bussia yhtäaikaa osunut. Kierroksella on pituutta noin 180 kilometriä ja tiet ovat paikoin todella kapeita ja mutkikkaita – aikaa kannattaa siis varata reilusti kun matkaan lähtee. Matkan varrelta löytyy pari kahvilaa sekä suloinen Sneemin kylä, jossa mekin pysähdyimme syömään. Maisemat ovat aivan huikeat varsinkin, jos sattuu aurinkoinen keli kuten nyt. Lampaita kannattaa varoa, niitä välillä oli siellä sun täällä tielläkin, karitsoineen kaikkineen.

Jos lähtee kiertämään Ring of Kerryä, luonteva yöpymispaikka on silloin Killarneyn kaupunki josta reittiä voi lähteä ajamaan kumpaan suuntaan haluaa. Kaupunki on ilmeisesti hyvinkin suosittu turistikohde, joten aivan kesäsesongin aikaan en tosin siellä välttämättä jaksaisi viipyä. Nyt oli vielä mukavan rauhallista, muutamia turisteja siellä näkyi mutta ei mitenkään liikaa. Kaupunki sijaitsee Killarneyn kansallispuiston alueella, joten maisemat ja ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat. Itse en tosin tuonne teille pyörällä lähtisi, mutta varmastikin patikointi noissa metsissä on mukavaa puuhaa – mikäli sellaisesta tykkää.

Killarneyn keskustasta löytyy kaikki tarvittava, siellä on niin hotelleja, pubeja kuin kauppojakin. Kaupunki on muiden irlantilaisten kaupunkien tavoin erittäin siisti, se tuntuu täällä olevan oikein kunnia-asia. Useaan kaupunkiin saavuttaessa kyltit toivottivat tervetulleeksi ”Welcome to tidy town” ja ilmeisesti tämä on ihan vuosittainen kilpailukin Irlannissa. Killarney on muuten voittanut vuonna 2007 ”Best kept Town” -palkinnonkin, siitäkin kaupungin esitteessä mainittiin. Pidin tästä paikasta, mutta vielä enemmän pidän niistä pienemmistä kylistä, joihin ei turistibussit eksy. Niissä on sitä omaa tunnelmaansa ehdottomasti.

Mikäli siis huikeat, upeat, jylhät ja kauniit maisemat kiinnostavat, suosittelen lämpimästi suuntaamaan reissu Ring of Kerrylle. Oletteko muuten tuon kiertäneet, mitä itse tykkäsitte? Olin itse todella yllättynyt alueen vuorisuudesta, jotenkin en osannut mieltää Irlantia näin jylhäksi paikaksi!

Kinsalen kylä

Corkin alueelta löytyy tämä upean värikäs paikka, Kinsale. Ei ole maaleissa (tai oikeammin niiden väreissä) säästelty. Love it!

Roadtrip Irlannissa – kannattiko?

Kaiken kaikkiaan voin todeta, että roadtrip Irlannissa oli pelkkää rakkautta. Rakkauta maisemia kohtaan, rakkautta ihmisiä kohtaan (oikeesti, jos sinua puhutellaan vilpittömän ystävällisesti honeyksi, darlingiksi, loveksi ja ties miksi, alkaa jo itsekin samaan käytäntöön tottua) ja siis aivan kaikkiaan koko maata kohtaan.

Mitään kurjaa en koko viikosta keksinyt kirjoitettavaa (noh, ehkä se vesihanasysteemi oli hieman haastava välillä) ja jopa eksyminen oli kuin seikkailu Emmerdalen kulisseissa (väärä maa, tiedän, mutta kuitenkin.) Jokaisen mutkan takaa aukesi entistä idyllisempi maisema, jylhempi rotko tai upeampi niitty. Ja ne niityt, ne olivat täynnä lampaita. Ihanaa!