Rakkaalle kollegalleni

Rakas, ihana kollegani. Osoitan nämä sanat just sulle mun lentoemäntä- tai stuerttiystäväni, sillä vaikka monia muitakin tämä tilanne koskettaa, vain me voimme ymmärtää oikeasti mitä tämä meille tarkoittaa. Vaikka emme todennäköisesti ole koskaan yhdessä edes lentäneet, olemme jakaneet tämän taivasperheemme, sen ilot ja surut, ongelmat ja riemut.

Huomisesta lähtien moni meistä on pitkäaikasesti lomautettuna ja kukaan ei tiedä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Mutta yhden asian tiedän varmasti: meistä ihan jokainen tästä selviää sillä jos kuka niin me, cabiinimiehistö, käännetään tässäkin asiassa uusi lehti ja ponnistetaan taas pinnalle. Eihän tällaista resilienssiä ole kellään muulla! Kuka muu muka ensin lentää täpötäyden lennon Shanghaihin istahtamatta kertaakaan edes syömään ja ehtimättä vessassa käymään, valvoo yön Aasiassa lampaita ja minuutteja laskien, ja paluumatkalla Siperian yllä hoitaa niin unohtuneet erikoisannokset, rikkoontuneet bisnespenkit, penkin alle juuttuneet passit ja puhelimet, pari pyörtynyttä asiakasta, korjaa toimimattomat IFE:t (inflight entertainment), tarjoilee kolmellesadalle, käy välillä siivoamassa WC:t, keskustelee asiakkaiden kanssa niin politiikasta kuin suomalaisesta kulttuurista, pitää huolen kaikkien turvallisuudesta, kehittelee koneesta löytyvistä tarpeista itkevälle vauvalle mobiilin viihdykkeeksi, tarjoilee viiniä kertoen pikku detaljeja tuon kyseisen viinin valmistuksesta, selvittelee myöhästymisen vuoksi menetettyjä jatkolentoja parille sadalle kiukkuiselle asiakkaalle, pitää lentäjät syötettyinä mutta unohtaa itse syödä, huolehtii, että kollegat muistavat juoda vettä ja hymyillä koko ajan – ja tämä kaikki vasta ensimmäisen parin lentotunnin aikana!

Vietämme ennestään tuntemattomien ihmisten seurassa joulut, uudetvuodet ja juhannukset, ja aina on olo kuin perheen kanssa olisi – vaikka olemme tunteneet muutaman tunnin ajan. Jätämme väliin perhejuhlat ja ystävien tapaamiset, olemme aina varautuneita yllätyksiin. Jokainen meistä tietää sen fiiliksen, kun aamulla jossain päin maailmaa herää ja ensimmäisenä katsoo sinne huoneen ovelle – ja siellä odottaa se pelätty valkoinen kirjelappunen. Tämä ei juuri koskaan tiedä hyvää, yleensä siinä kerrotaan ettemme sinä päivänä pääsekään lähtemään kotiin syystä tai toisesta. Alkaa vimmattu asioiden järjestely, kellä lapsille löydettävä hoitaja kellä eläimille, kenen peruttava pankkiaika, kenen jotain muuta. Sitten tapaamme aamupalalla, kiroamme tilannetta ja hetken kuluttua nauramme koko hommalle, eihän sille mitään mahda. Resilienssiä taas.

Tai lähdemme heittämään pikaisen Amsterdamin mutta siellä ukkonen sulkeekin kentän ja nopeasta kahdeksan tunnin työpäivästä tuleekin kaksitoistatuntinen. Harmittaa toki ja aiheuttaa monelle jälleen pikaisia soittoja – kuka hakee nyt lapsen tarhasta, kuka vie koiran ulos? – mutta tämäkin on sitä normaalia työpäivää johon aina olemme varautuneet. Eniten harmittaa kyydissä olevien asiakkaiden vuoksi, kyllähän me näistä aina yli pääsemme mutta monelle asiakkaalle se on aina suuremman vaikeuden paikka.

Ja keltä muulta kuin lentokoneen miehistöllä ei hyvää tuulta poista se, että joka ikinen työpäivä aloitetaan miettimällä mitä tehdään, jos jotain menee pahasti pieleen? Miten kukin toimii, jos tehdään hätälasku? Mitä just sinä otat mukaan, jos hätälaskun jälkeen kone syttyy tuleen? Mitä huudetaan asiakkaille, jos täytyy evakuoida? Miten toimitaan, jos joku kuolee? Mikä on kunkin yksittäisen henkilön tehtävä elvytystilanteessa? Mitä jos joku synnyttää? Mistä löytyy koneesta käsiraudat mikäli tarve tulee? Mitä jos ja mitä jos… Joku muu voisi tuollaisesta jo masentua, meille se luo vain sitä upeaa tiimifiilistä. Niin, ja näiden juttujen lisäksi me toki myös hoidetaan koneessa tarjoilut ja muu asiakaspalvelu.

Me tiimiydytään seitsemässä minuutissa, me tiedetään toistemme elämästä enemmän kuin moni perheenjäsen yhden lennon jälkeen, me luotetaan joka ikinen työvuoro siihen, että jokainen hoitaa hommat turvallisuus ykkösenä, me aloitetaan työvuoro aina miettimällä sitä, miten toimitaan jos jotain menee pahasti pieleen, me lohdutetaan kollegaa jolla huono päivä, me iloitaan toistemme puolesta, me pidetään yhtä huonoina hetkinä ja me jos ketkä ollaan niitä firmalle uskollisia ja tunnollisia työntekijöitä – eihän me muuten luovuttaisi niin monesta asiasta elämässämme vain jonkun työn vuoksi. Koska ei tämä meille ole vain työ, tämä on ollut elämäntapa.

Sulje hetkeksi silmät ja mieti tunnelmia näillä lennoilla – minua ainakin alkoi hymyilyttämään muistot, ehkä suakin!

  • HEL-HKT
  • NYC-HEL
  • HEL-TFS
  • yöllinen AGP-HEL
  • HEL-PVG…

Kukaan ei meiltä vie muistoja pimeästä galleystä, kun asiakkaat nukkuvat ja me parannamme maailmaa… Siitä, kun käymme porukalla Koreassa syömässä, Shanghain Metrossa ihmettelemässä sitä feikkituotteiden määrää, Naritan sushipaikassa ja sen jälkeen AEON:issa, Nykissä täysin pökertyneinä Century21:ssä pyörimässä, Phuketissa illalla rannalla auringonlaskua katselemassa, yrittämässä selventää ruokatilaustamme Xi’anissa kun kukaan paikallinen ei puhu sanaakaan englantia, viettämässä iltaa Tairiossa, jouluaaton juhlintaa missä tahansa päin maailmaa… Nämä ovat meidän vahvuutemme, nämä ovat ne muistot, jotka saavat pitämään uskoa yllä paremmasta ensi vuodesta, toivoa, että jonain päivänä taas odotamme jännityksellä listoja kuun 23. päivänä – ja salamaa nopeammin syöksymme lennonvaihtoihin niiden julkaisun jälkeen…

Niitä päiviä odotellessa – ja kuka tietää, kenties tästä seuraa ties mitä ihania juttuja sulle, mulle, meille kaikille <3 Koskaan kun ei tiedä miten elämä vie, ja me jos ketkä tiedetään tämä! Tämä on todella inhottava (syötä tähän kirosana) tilanne eikä tällaista osannut koskaan kuvitella. Mä toivon sulle kaikkein parhaita asioita elämään ja mä toivon, että et anna tämän tilanteen lannistaa. Jutellaan, käydään porukalla kahvilla tai syömässä, ollaan yhteydessä somessa, jaetaan vinkkejä ja ideoita kuten aina muulloinkin, ja pidetään yhtä. Meissä on voimaa, meissä on sitä hemmetin poweria vaikka muille jakaa!

Cabin Crew, landing in 10 minutes.

Ps. Tule seuraamaan matkani jatkumista ja lentojen muistelua Instagramin puolellekin!

2 thoughts on “Rakkaalle kollegalleni

  1. Ihan matkustajanakin niin kaipaan noita kuulutuksia. Kaipaan lentokoneeseen ja siihen fiilikseen kun uudet seikkailut odottaa. Tai ahdistus kylmään Suomeen palaamisesta 😀 Rakastan lentokenttiä ja lentämistä ja jos olisin 5cm pidempi niin olisin ollut sun kollega.

    1. Karoliina / bonjourpositivity sanoo:

      Toivottavasti taas jonain päivänä noita fiiliksiä pääsee kokemaan, niin matkustajat kuin miehistökin ❤️

Onko sinulla mietteitä tästä? :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.