Rakentavatko sanasi linnaa vai vallihautaa?
Nyt korona-aikaan on ollut meistä jokaisella ehkä aavistus entistä enemmän viettää aikaa sosiaalisessa mediassa. Itse olen ainakin huomannut, että esimerkiksi Twitterin käyttö (tai no, ainakin sen selailu) on omassa arjessa lisääntynyt huomattavasti. Samalla on päässyt seuraamaan, ikäänkuin aitiopaikalta, ihmisten keskinäistä kanssakäymistä silloin, kun välineenä ovat pelkät sanat, merkit ja hymiöt.
Liekö sitten tosiaan tämän omituisen, hieman ehkä pelottavankin, kevään vaikutusta mutta olen havainnut kielenkäytön selkeästi kärjistyneen tässä kevään edetessä. Mielipiteet terävöityvät siihen pisteeseen, jossa ne eivät enää ole keskustelevia eikä haastavia vaan loukkaavia ja satuttavia. Vastaukset kihisevät kiukkua, uudelleentwiittaukset vievät mukanaan usein tahallista väärinymmärrystä kun asioita irrotetaan viitekehyksistään. Asiasta ehkä raadollisin esimerkki oli nuoren ilmastoaktivistin kertomus siitä, kuinka aikuisten ihmisten taholta tapahtunut jatkuva mustamaalaus, haukkuminen, uhkailu ja kiihkoilu oli ajanut hänet loppuunpalamisen partaalle. Mikä meihin ihmisiin on mennyt?
Oletko miettinyt sanoja esimerkiksi työyhteisön sisällä? Kuinka helposti (ja usein niin kovin mukavasti) sitä kahvitauolla lähtee mukaan siihen ”kuulitko jo siitä” -juoruiluun, jossa keskustelun kohteena saattaa olla esimerkiksi yhteinen työkaveri. Hyvin nopeasti porukkaan liittyy muitakin, vaihdetaan tietoja, mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta joka on tai ei ole totta – sillä ei itse asiassa edes ole väliä vaan sillä, että me näin joka tapauksessa toimimme. Nuo pahat puheet ja sanat kulkevat eteenpäin ja vaikket ehkä sitä usko, monesti ne etenevät tuon kyseisen henkilön korviin – ja haluaisitko sinä olla hänen sijassaan tuolloin? Jos suljet hetkeksi nyt silmäsi ja kuvittelet itsesi syvän, synkeän vallihaudan pohjalle, vallihaudan johon ylhäältä käsin muut kurkistelevat ja sinulle naureskelevat, mitkä ovat fiiliksesi? Ei varmaan kovin hyvät.
Mitä jos seuraavalla kerralla kun törmäät ihmisiin, jotka juoruilemalla, julkisesti sosiaalisessa mediassa mollaamalla tai millä keinoin tahansa puhuvat tieten tahtoen pahaa toisesta, sinä olisitkin se joka vallihaudan sijaan rakentaisikin linnaa? Rakennat linnan jonka jykevät, sanoista muodostuneet muurit suojaavat tätä ihmistä. Ehkä voit kertoa, kuinka tämä henkilö on ahkera ja pidetty, kenties hän on mielestäsi tosi rohkea, osaa jotain mainiosti, on hyvä kuuntelija tai mitä vain positiivista. Kun puhut positiiviseen sävyyn uskoisin, että aika nopeasti muiden into negatiiviseen juoruiluun laantuu ja saattavatpa hetkeksi pysähtyä tuntemaan piston sydämessään. Ja mieti, miten huikealta tuntuu siitä ihmisestä silloin, kun nämä sanomasi asiat hänen korviinsa kantautuvat!
Sanat ovat siitä mahtava juttu, että niillä voi nopeasti tehdä muutoksen keskusteluun tai vaikkapa jonkun päivään – jopa elämään. Käytetään niitä siis niiden linnojen rakentamiseen vallihautojen sijaan – sillä sinne vallihautaan voi meistä jokainen vuorollaan joutua ja siellä ei ole kiva olla.
