Rakentavatko sanasi linnaa vai vallihautaa?

Nyt korona-aikaan on ollut meistä jokaisella ehkä aavistus entistä enemmän viettää aikaa sosiaalisessa mediassa. Itse olen ainakin huomannut, että esimerkiksi Twitterin käyttö (tai no, ainakin sen selailu) on omassa arjessa lisääntynyt huomattavasti. Samalla on päässyt seuraamaan, ikäänkuin aitiopaikalta, ihmisten keskinäistä kanssakäymistä silloin, kun välineenä ovat pelkät sanat, merkit ja hymiöt.

Liekö sitten tosiaan tämän omituisen, hieman ehkä pelottavankin, kevään vaikutusta mutta olen havainnut kielenkäytön selkeästi kärjistyneen tässä kevään edetessä. Mielipiteet terävöityvät siihen pisteeseen, jossa ne eivät enää ole keskustelevia eikä haastavia vaan loukkaavia ja satuttavia. Vastaukset kihisevät kiukkua, uudelleentwiittaukset vievät mukanaan usein tahallista väärinymmärrystä kun asioita irrotetaan viitekehyksistään. Asiasta ehkä raadollisin esimerkki oli nuoren ilmastoaktivistin kertomus siitä, kuinka aikuisten ihmisten taholta tapahtunut jatkuva mustamaalaus, haukkuminen, uhkailu ja kiihkoilu oli ajanut hänet loppuunpalamisen partaalle. Mikä meihin ihmisiin on mennyt?

Oletko miettinyt sanoja esimerkiksi työyhteisön sisällä? Kuinka helposti (ja usein niin kovin mukavasti) sitä kahvitauolla lähtee mukaan siihen “kuulitko jo siitä” -juoruiluun, jossa keskustelun kohteena saattaa olla esimerkiksi yhteinen työkaveri. Hyvin nopeasti porukkaan liittyy muitakin, vaihdetaan tietoja, mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta joka on tai ei ole totta – sillä ei itse asiassa edes ole väliä vaan sillä, että me näin joka tapauksessa toimimme. Nuo pahat puheet ja sanat kulkevat eteenpäin ja vaikket ehkä sitä usko, monesti ne etenevät tuon kyseisen henkilön korviin – ja haluaisitko sinä olla hänen sijassaan tuolloin? Jos suljet hetkeksi nyt silmäsi ja kuvittelet itsesi syvän, synkeän vallihaudan pohjalle, vallihaudan johon ylhäältä käsin muut kurkistelevat ja sinulle naureskelevat, mitkä ovat fiiliksesi? Ei varmaan kovin hyvät.

Mitä jos seuraavalla kerralla kun törmäät ihmisiin, jotka juoruilemalla, julkisesti sosiaalisessa mediassa mollaamalla tai millä keinoin tahansa puhuvat tieten tahtoen pahaa toisesta, sinä olisitkin se joka vallihaudan sijaan rakentaisikin linnaa? Rakennat linnan jonka jykevät, sanoista muodostuneet muurit suojaavat tätä ihmistä. Ehkä voit kertoa, kuinka tämä henkilö on ahkera ja pidetty, kenties hän on mielestäsi tosi rohkea, osaa jotain mainiosti, on hyvä kuuntelija tai mitä vain positiivista. Kun puhut positiiviseen sävyyn uskoisin, että aika nopeasti muiden into negatiiviseen juoruiluun laantuu ja saattavatpa hetkeksi pysähtyä tuntemaan piston sydämessään. Ja mieti, miten huikealta tuntuu siitä ihmisestä silloin, kun nämä sanomasi asiat hänen korviinsa kantautuvat!

Sanat ovat siitä mahtava juttu, että niillä voi nopeasti tehdä muutoksen keskusteluun tai vaikkapa jonkun päivään – jopa elämään. Käytetään niitä siis niiden linnojen rakentamiseen vallihautojen sijaan – sillä sinne vallihautaan voi meistä jokainen vuorollaan joutua ja siellä ei ole kiva olla.

Kun koronaeristys ei muuttanutkaan juuri mitään

Follow my blog with Bloglovin

Tästä on nyt jotakuinkin seitsemän viikkoa siitä, kun viimeksi olen töissä saanut olla. Maaliskuun puolivälistä alkoivat ensin lennot vähentyä, tämän jälkeen oli itselläni viikon talviloma ja siitä suoraan alkoi lomautus. Ja lomautettuna (välissä tosin kuukauden kesäloma) olen nyt ainakin ensialkuun tuonne kesäkuun loppuun saakka. Eli otsikossa toki sen verran virhettä, että toki työnteon osalta kaikki on muuttunut hyvinkin oleellisesti. Mutta entä sitten se muu elämä, se, mikä jää työnteon ulkopuolelle?

Olen saanut huomata, että elän normaalistikin melkoisen karanteenimaista elämää. Aluksi, ensimmäiset pari viikkoa, sitä jotenkin eli mukana kaikessa tässä “mitä-tehdä-karanteenin-aikana” -touhuilussa, tuli kokeiltua jos jonkinmoisia reseptejä – yleensä useita per päivä. Tuli osallistuttua kaikenlaisille nettijumppatunneille, webinaareihin, instagettogethereihin, Zoom-meetingeihin, Team-kahveille ja ties minne. Elin hektisempää elämää kuin oikeastaan koskaan. Mutta pikkuhiljaa tuo meno omalta osaltani on laantunut, uunissa ei enää päivittäin kohoa leipomukset eikä uusien, houkuttelevien aterioiden tuoksu lehahtele kodissani. Olen palannut siihen omaan arkeeni.

Olen tajunnut, että ei, enhän minä koskaan muulloinkaan ole harrastanut baareissa, kahviloissa, ravintoloissa tai treffeillä käyntiä, en ole juossut kuntosalilla, zumbassa, pilateksessa ja sambassa. En ole opiskellut kolmea uutta kieltä, matematiikkaa, taloustieteitä tai sijoittamista. Enkä järjestänyt illanviettoja ystävien kesken. Miksi hitossa nyt noita asioita yritän siis väenvängällä elämääni tunkea? Sosiaaliset paineetko minut sai tuntemaan, että tässä nyt elämästä jää tämän lockdownin vuoksi paljonkin kokematta tänä keväänä, että kaikenlaista tulisi tehtyä jos vain saisi siihen luvan?

Kunnes vihdoin annoin itseni tajuta sen tärkeimmän seikan: ei ole pakko tuntea oloaan kahlituksi, eristetyksi tai yksinäiseksi nyt vain tämän ajanjakson vuoksi vaikka joku muu niin tuntee. Voin rehellisesti myöntää, että kyllä, juuri näin tylsää arkeni on ihan aina, vuoden ympäri, vuodesta toiseen. Nautin yksinolosta, en kaipaa ihmisten seuraa (no joo, siskon vauvaa haluaisin päästä jo rutistelemaan) ja ne muutamat tärkeät ihmiset elämässäni ja arjessani ovat jatkossakin aivan tarpeeksi. You know who you are. Mutta noin niinkuin muutoin, tämä on sitä minun ihan tavallista elämääni, pandemiaa tai ei. Toki tämä yksin kotona olo saa eri vivahteen silloin, kun sen välillä katkaisee visiitti Shanghaissa tai Ivalossa, ja sitä kaipaan kovasti. Nautin kyllä toisaalta taas suuresti nyt siitä, että voi elää normaalia päivärytmiä eikä pää ole jatkuvasti aikaerosta sekaisin! Kaikella on siis puolensa ja toivon toki, että pian taas töihin pääsisin palaamaan. Sitten osaa vielä enemmän tästä kotona nakottamisesta taas nauttia.

Eikä tämä pelkkää sohvalla makoilua ole, kyllä minä edelleen (pienemmässä määrin toki kun ne ekat viikot) opiskelen, lenkkeilen, leivon ruisleipiä ja osallistun webinaareihin – siksi, että haluan ja tekisin niin muutenkin, en siksi että tuntisin koronan vuoksi siihen paineita.

Ruisleivän juuri ja juuresta leipominen

ruisleivän juuri

Ruisleivän juuri on itseasiassa hyvinkin helppo valmistaa, ja kun kerran on juuren itselleen tehnyt, on tuoreen ruislimpun leipominen helppoa ja suht nopeaa. Ja mikä omasta mielestäni tässä on ehdoton etu on se, että ainakin tasan tarkkaan tiedät, mitä syöt – ja voit säädellä leipään tulevan suolan määrää juuri itsellesi sopivaksi. Ennen vanhaan varmastikin jokaisella talolla oli se oma taikinajuuri, vuosikymmenet mukana kulkenut, ja josta sitten tarvittaessa herkulliset leivät pyöräytettiin. Onpa vieläkin niitä onnekkaita jotka ovat vaikkapa isovanhemmiltaan juuren perineet ja siitä saavat edelleen leipänsä tehdä. Sillä yksi juju ruisleivän juuressa on: mitä enemmän sitä käyttää sitä herkullisemmaksi se leivän tekee.

Aikoinaan juuri säilytettiin kätevästi taikinatiinussa (niitä näköjään myydään nykyäänkin vielä), sinne vain jätettiin osa taikinasta kuivumaan. Nykyään monet säilyttävät juurta jääkaapissa ja pakkasessa, mutta edelleen pitkäikäisin säilytystapa on juuren kuivaaminen huoneenlämmössä. Minkä tavan sitten valitsetkin ei sillä väliä, ainoastaan on muistettava aina juurta ottaa talteen ennen leipien pellille laittoa.

Ohjeissa ensin varsinaisen juuren valmistus. Kakkosvaiheessa lähdetään siitä olettamuksesta, että sinulla on jo oma ruisleivän juuri valmiina, joko tämä tällä kertaa itse tehty tai sitten jo vanhempi.

Ruisleivän juuri

Itse en ole koskaan punnitsemalla leiponut vaan mitannut ruokalusikalla tai desimitalla, joten ohjeet noudattavat tätä. Ja mikäli juuresi ei tunnu lähtevän heräämään, anna sille vähän ohjetta pidempi aika siihen. Monesti jos asuntosi on kovin viileä, voi auttaa jos laitat juuripurkin uuniin jossa pelkästään valo päällä, silloin siellä on hieman lämpöä.

Päivä 1.

  • 3 rkl haaleaa vettä
  • 3 rkl luomu ruisjauhoja

Sekoita vesi ja jauhot ja laita puhtaaseen purkkiin, kansi tai kelmu löyhästi päälle ja jätä heräilemään. Katso, että juuri saa hieman ilmaa eli ettei purkki ole tiukasti kiinni. Laita purkki mahdollisimman lämpimään paikkaan.

Päivä 2.

Odottele rauhassa.

Päivä 3.

  • 2 rkl haaleaa vettä
  • 2 rkl luomu ruisjauhoja

Sekoita jauho ja vedet juureen niin, että se saa samalla hieman ilmaa eli voit kevyesti vispata. Sulje purkki taas hyvin kevyesti ja laita takaisin tekeytymään.

Päivä 4.

Juuren pitäisi nyt olla kuplivaa ja happaman tuoksuista. Mikäli näin ei ole, anna juuren heräillä vielä huomiseen. Kun juuri kuplii, on se valmis leivontaan. Eli nyt sinulla on ruisleivän juuri käytössäsi! Jatkossa leivän leivonta alkaa siis seuraavan ohjeen mukaisesti.

Ruisleivän leipominen juuresta

Päivä 1.

Lisää juureen

  • 2 dl kädenlämpöistä vettä
  • 2 dl luomu ruisjauhoja

Vispaa kevyesti sekaisin niin, että taikina on löysä velli. Peitä löyhästi kelmulla ja laita lämpimään, esimerkiksi uuniin jossa vain valo päällä tai jääkaapin päälle.

Päivä 2 – leivontapäivä!

Nyt taikinan pitäisi kuplia ja tuoksua miedosti happamalle. Lisää siihen

  • 6 dl kädenlämpöistä vettä
  • 0,5 – 1 rkl suolaa
  • 1,5 – 1,8 l (noin) ruisjauhoja

Sekoita jauhot taikinaan pikkuhiljaa. Riippuu aina jauholaadusta ja esimerkiksi ilmankosteudesta, paljon jauhoja leipään lopulta menee. Näppituntuma on paras tuntuma! Taikinaa vaivataan käsin kymmenisen minuuttia (koneella riittää puolet vähemmän) ja kannattaa muistaa, ettei taikinasta tule sellaista kimmoisaa kuin vaikkapa pullataikinasta, vaan se on enemmänkin tahmeaa sillä siinähän on vain jauhoja ja vettä. Taikina saa olla aika kiinteää, ettei leivät löpsähdä pellillä.

Kun taikina on valmis, laita se liinalla peitettynä kohoamaan 3-6 tunniksi. Taikinan pitäisi nousta lähes kaksinkertaiseksi. Ensimmäisellä kerralla uudesta juuresta leipoessa taikina ei yleensä nouse niin hyvin, mutta kun leivot muutaman kerran juurellasi, alkaa se nousta jo aivan eri tavalla!

Kun taikina on kohonnut, kippaa se jauhotetulle pöydälle, vaivaa hieman ja jaa kahtia.

HUOM! Ota tässä vaiheessa talteen ruisleivän juuri, eli noin desin verran taikinaa!

Pyörittele kahdeksi palloksi ja laita pellille leivinpaperin päälle kohoamaan. Mikäli haluat, voit ripotella ensin leivinpaperille merisuolaa, se antaa pohjalle kivan maun. (Kiitos kollegalle tästä vinkistä – aiemmin arinauunissa suolalla estettiin leivän tarttuminen kiinni arinaan).

Anna leipien kohota jälleen lämpimässä paikassa pari-kolme tuntia. Kun kohoamisaikaa on tunti jäljellä, on hyvä laittaa uuni kuumenemaan. Leivät tykkäävät paistua kunnolla lämmenneessä uunissa! Pistele leipien pinta haarukalla ennen paistoa. Kun laitat leivät uuniin, laita uunin pohjalle uuninkestävä kippo jossa on vettä, näin leivän kuoresta tulee rapeampi.

Paista limppuja seuraavasti:

  • 225 asteessa 20-25 minuuttia, jonka jälkeen
  • 180 asteessa vähintään 40 minuuttia.

Omassa uunissani limpun paistoon menee reilusti tuota kauemmin, yleensä 180 asteessa saa olla sen puolitoista tuntia. Limpun kypsyyden voi tarkistaa kopauttamalla sen pohjaa: kypsä limppu kumisee ja tuntuu kevyehköltä.

Kun leivät ovat kypsiä anna niiden jäähtyä leivinliinan alla. Itse yleensä pakastan toisen limpun ja toisen säilytän leivinliinaan käärittynä. Muovipussi tekee limpusta mielestäni sellaisen litsukan.

Ei siis muuta kuin juurta kasvattelemaan ja tuoreesta ruisleivästä nauttimaan!

Netflix-suositukset x 5 – dokkarit, sarjat ja leffat

Onkohan meillä koskaan ollut enemmän aikaa perehtyä Netfixin tarjontaan kuin nyt? Jos siellä on joku muukin kenen on vaikea valita uutta katsottavaa, kokosin tähän nyt mun tämänhetkiset Netflix-suositukset – viisi sarjaa, dokumenttia ja leffaa jotka olen tässä lockdownin aikana katsonut joko ensimmäistä tai sitten, kröhöm, toista kertaa. Leffojen listaaminen muuten todella hankalaa, en yleensä koskaan katso niitä. Voiko sanoa inhoavansa leffoja? No voi. En yleisesti ottaen tykkää. Ne ovat pitkiä ja blah. Pitäydyn jatkossakin siis sarjoissa ja dokkareissa, eivät kestä liian kauaa per jakso – mutta niitä jaksoja jaksan kyllä sitten katsoa vaikka päivän putkeen…

Ensiksi täytynee kertoa, millaisista sarjoista pidän tai en pidä, niin tiedät kannattaako näitä vinkkejä kokeilla. En pidä oikeastaan lainkaan liiasta jännityksestä, rikoksista tai väkivallasta, en jaksa vapaa-aikaani tällaisten parissa käyttää. En ole koskaan myöskään katsonut Game of Thronesia, ei vain pienimmissäkään määrin kiinnosta. Pidän sen sijaan sarjoista joista tulee hyvä mieli, joissa ei tapahdu hirveästi ja joissa ikään kuin vain elellään sitä elämää – monen mielestä siis ne maailman tylsimmät sarjat ovat juuri niitä joiden pariin hakeudun. Tykkään myös hieman erilaisimmista jutuista, yliluonnollisuus on ok jos se tehdään huumorilla – kuten The Good Place.

Mutta tässä siis joitain tällä hetkellä Netflixin tarjonnasta löytyviä ohjelmia joista olen tykännyt, syystä tai toisesta.

Dokumentit

Morgan Freeman: Monet jumalat

Minimalism

What the Health

Rotten

Kohtalon tyttäret

Luontodokumentit

A Plastic Ocean

Valolla kirjoitettu

Katoavaa korallia etsimässä

Mission Blue

Terra

Sarjat

Unorthodox

The Crown

The Good Place

Chesapeake Shores

Virgin River

Reality

The Circle: Brazil

Kotihotellikisa

Loma-asunnot loistokuntoon

Huippumaskeeraja haussa

Asunto ilman lainaa

Leffat

Herkullinen elämä

Grace of Monaco

Eat, Pray, Love

Mamma Mia 1 & 2

Sense and Sensibility

Seuraavana listalla

Shtisel

Ja mitä muuta? Ehdota mulle katsottavaa!!

Lempeä maustekakku mummin ohjeen mukaisesti

Mua niin harmittaa, että moni mummilta tai äidiltä tai tädiltä saatu käsinkirjoitettu resepti on joutunut ajan myötä hukkaan. Muutoissa on tullut luovuttua keittokirjoista, reseptit kun ovat niin helposti löydettävissä netistä. Mutta moni ei ole ollenkaan sama kuin se minkä itse muistat, maku ei täsmää niiden omien makumuistojen kanssa. Yhden mummilta saamani ohjeen onneksi muistan itse ulkoa, sitä kun aikoinaan tuli tehtyä niin usein. Tai muistan mitä siihen tulee, ja yleensä paistan 180 asteessa joten tarkempaa ohjeistusta ei tähänkään valitettavasti ole. Mutta kuitenkin tämän haluan nyt jakaa, mikäli ihanan lempeä ja pehmeä maustekakku sinullekin maistuisi!

Lempeä maustekakku

Vaahdota:

2 kananmunaa
2 dl sokeria

Sekoita keskenään ja lisää:

1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl hienonnettua kardemummaa
1 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta
4 1/2 dl vehnäjauhoja

Sekoita joukkoon:

1/2 dl voita sulatettuna
3 dl maitoa

Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa 180 asteessa kunnes kypsä, nauti hyvien muistojen ja kahvin kera!

(Super) Helpot sämpylät kaapissa olevista aineksista

helpot-sämpylät

Kaipaatko suhteellisen pikaisesti lämpimäistä pöytään? Nämä helpot sämpylät valmistuvat nopeasti ja todennököisesti ainekset löytyvät jo kaapistasi. Ei fiinistelyjä vaan rustiikkisen rouheaa toimintaa (koska nythän sitä ylimääräistä aikaa ei kellään ole…)

Tässä ainekset mitä käytin:

  • 5 dl maitoa (tai vettä)
  • pussillinen kuivahiivaa
  • viitisen desiä kaurahiutaleita
  • viitisen desiä jauhoja
  • ripaus suolaa (laitoin noin 1/2 tl)
  • noin 50 g sulatettua voita tms
  • loraus öljyä

Laita maito tai vesi kulhoon ja mikroon lämpiämään. Ota sillä aikaa muut tarvikkeet esiin. Kun neste on reilusti kädenlämpöistä, sekoita sekaan kuivahiiva joka on mieluusti sekoitettu pieneen määrään jauhoja. Sekoita joukkoon vielä kaurahiutaleet, peitä kulho ja laita se kuumalla vedellä täytettyyn tiskialtaaseen lillumaan. Tee itsellesi kupillinen kahvia.

Kun olet rauhassa juonut kahvisi, palaa taikinan ääreen. Nyt se on todennäköisesti kuohuvaa/kuplivaa. Sekoita siis joukkoon loput ainekset niin, että taikina on helppo vaivata. Öljyä lorautin lopuksi, jotta taikina irtosi mukavasti käsistä. Älä käytä vaivaamiseen liikoja aikaa, on tässä muutakin tekemistä kuten katsella 90 day fianceeta.

Ja nyt se mukava homma: tätä taikinaa ei tässä vaiheessa kohotella, eli pyöräyttele saman tien sämpylät pellille. Jos teet siistejä pikkusämpylöitä tästä tulee varmaan 16 kappaletta, itse tylsistyin ja tein 8 suurta sämpylää.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja sämpylät pellille liinan alle kohoamaan. Ota vaikka toinen kupillinen kahvia. Kun sämpylät ovat kohonneet, ei muuta kuin uuniin. Ulkonäköä seuraamalla voit päätellä miellyttävän kypsyysasteen, näihin mun leipäsiin meni ehkä jopa 20 minuuttia, olivat sen verran tuhteja tapauksia.

Ja tadaa, näin nämä helpot sämpylät ovat valmiita lähes huomaamatta, ja sinä olet saanut juotua muutamat ihanat kahvikupilliset. Nyt voit ottaa vielä yhden ja sen seuraksi uunituoreen sämpylän. Bon appetit!

Design by KIETO – maailman kauneimmat korvakorut

design_by_kieto

Sain vihdoin tänään, viikon odottelun jälkeen, mieluisaa postia. Tilasin Weecosin kautta Design by KIETO -korvakorut jotka näin ohimennen Instagramin feedissä – ja minuuttia myöhemmin olin tilauksen maksanut. Sillä en koskaan ollut nähnyt niin upeita korviksia enkä malttanut odottaa, ovatko ne luonnossakin yhtä kauniit. Ja ne ovat!

Design by KIETO on itse asiassa joensuulainen kuvittaja Annika Hiltunen – sekä hänen miehensä, lapsensa ja mikä parasta, kissansa. Korut on valmistettu suomalaisesta koivuvanerista eli ne eivät paina käytännössä mitään, ei korvalehteä eikä mieltä, sillä koivuvaneri on ekologinen materiaali jonka käyttö ei aiheuta tunnontuskia meistä kellekään.

Käy tutustumassa tuotteisiin joko KIETO:n omilla sivuilla tai Weecosin sivuilla, molemmissa näitä ihania Rauha-korviksia on tällä hetkellä myynnissä. Joudun ehkä vielä ketut tilaamaan, ne ovat myös aivan uskomattoman kauniit… Ja ehkä jonkin kukan… marjan…

Design by KIETO
Design by KIETO

Nyt jos koskaan on hetki tukea suomalaisia pienyrittäjiä jos jotain aikoo ostaa. Tämä oli itselleni vähän ikäänkuin synttärilahja, joten en tuntenut suurta syyllisyyttä rahankäytöstäni. Ja toisaalta taas, nyt tiedän että tämä raha meni vuorostaan Annikan ja perheensä käyttöön, joten voin nukkua hyvin mielin.

Tämä aika on varmasti meistä jokaisen saanut katselemaan tarkemmin omaa rahankäyttöään. Olemme kenties havahtuneet siihen, että jos oikeasti tämä tilanne jatkuisi pitkäänkin, ei säästöön kertyneet varat kenties enää riittäisikään. Mutta jotain pientä jos haluaa itselleen silloin tällöin suoda, on se tietysti aina parempi tehdä niin, että siitä yksityisyrittäjä hyötyisi. Monet ovatkin jo ostaneet esimerkiksi lahjakortteja pienyrittäjiltä myöhemmin käytettäviksi, ja tämä onkin ihana idea. Itse päädyin tähän ja olen aivan älyttömän tyytyväinen ostokseeni – ostan mitään itselleni todella harvoin joten pelko siitä, että ostos ei miellytä, on todella kasvanut suureksi. Mutta nyt ei todellakaan pelkoa tämän suhteen, en malta olla ihastelematta näitä kauniita korviksia!

Kuten KIETO:n sivulla ihanasti todetaan,

“Sillä niin eräs ihan tavallinen Hiltunen asian tuumi: miksi säästää ihanimmat, värikkäimmät ja näyttävimmät korut ja asusteet vain niitä harvoja juhlahetkiä varten? Kadotetaan se ohjekirja, jossa sanotaan että arjen täytyy olla harmaa ja että meitä varten on olemassa muotti, johon pitäisi mahtua.”

Vinkkejä koronan ajalle – lue, urheile ja opiskele maksutta

Nappaa tästä vikkejä ja linkkejä joiden avulla saat sisältöä näihin #stayhome -päiviin! Vaikka meillä on Suomessa asiat vielä ainakin tällä hetkellä niin mukavasti, että saamme kotoamme poistua lenkkeilemään, käymään kaupassa ja oleskelemaan ulkosalla, ei tätä ulkoiluakaan aamusta iltaan yleensä jaksa, varsinkin kun se on tällä hetkellä olosuhteiden määrittämänä hyvin yksinäistä puuhaa. Kotona oloon kaipaisi kenties jo muutakin tekemistä kuin Netflixin, kaapit on tullut järjestettyä useaan kertaan, pakkanen on täynnä leipomuksia eikä kodin lattialistatkaan koskaan ole olleet yhtä pölyttömät. Mitäs sitten tekisi?

Usean palvelun saa aina lähtökohtaisesti ihan ilmaiseen kokeiluun joksikin aikaa mutta esimerkiksi avoimen yliopiston kurssit ovat aiemmin olleet aina maksullisia. Meidän iloksemme moni instituutti ja yritys on kantanut kortensa kekoon ja tarjoaa maksutonta tekemistä, nämä vinkit kannattaa nyt hyödyntää!

VINKKEJÄ HENKISEEN HYVINVOINTIIN

MEDITOINTI JA RAUHOITTUMINEN

Oletko kiinnostunut meditaatiosta, mielen rauhoittamisesta, oman itsen rauhoittamisesta? Nyt jos koskaan on hyvä aika ottaa päivittäin hieman aikaa hengähtää, unohtaa koko korona ja kuulostella omaa oloa. Sami Minkkinen tarjoaa nyt kaikille maksutta 14 päivän meditaatiohaasteen, joka sopii niin aivan aloittelijalle kuin aiemmin meditoineillekin.

Haluaisitko kenties vielä suuremman määrän meditaatioharjoitteita käyttöösi? Headspace on hyvä ja todella laaja puhelinsovellus, josta löytyy harjoituksia aivan joka hetkeen ja fiilikseen. Pääset kokeilemaan Headspacea veloituksetta kahden viikon ajan esimerkiksi tästä linkistä!

LUKEMINEN JA ÄÄNIKIRJAT

Pidätkö lukemisesta ja äänikirjoista? Tai oletko ehkä miettinyt äänikirjoja ja todennut ne turhiksi? Anna uusi mahdollisuus! En tykännyt itse aluksi lainkaan edes ajatuksen tasolla äänikirjoista: haluan tuntea paperin, haluan edetä omaan tahtiin, haluan kuulla pääni sisällä oman ääneni kirjaa lukiessani, en mitään kertojaa. Mutta hyvin pian jouduin pyörtämään mielipiteeni ja nyt olen ollut äänikirjojen ystävä jo parin vuoden ajan. Ja mikä parasta, useimmat kirjat ovat sekä ääni- että e-kirjoina joten voin tilanteen mukaan valita itselleni sopivimman vaihtoehdon. Leipoessa ja ruokaa laittaessa äänikirja on vallan mainio ajanviete, ja kun laittaa kuulokkeet korviin sujuu imurointikin aivan eri tahtiin kirjaa kuunnellessa. Olen tykännyt käyttää Storytel-sovellusta, mutta BookBeat ja Nextory ovat jotakuinkin samanlaisia palveluita. Storytelissä on muuten aivan mainio luku/kuunteluhaaste meneillään, jos kokee ongelmaksi keksiä aina itselleen uutta luettavaa.

INSPIRAATIO

Ehkä mahtavin sivusto koko interwebin historiassa on TED: Ideas worth spreading. Tuolta löydät pidempiä ja lyhyempiä innostavia puheenvuoroja lähes asiasta kuin asiasta. Käy kuuntelemassa esimerkiksi tähän hetkeen sopiva It’s OK to feel overwhelmed jossa Eat, Pray, Love -kirjailija Elizabeth Gilbert valaa ymmärrystä ja toivoa tähän hetkeen.

VINKIT OPISKELUUN

Useat ammattikorkeakoulut ja yliopistot tarjoavat nyt ilmaiseksi avoimen puolen opintoja joko kaikille tai sitten lomautetuille ja työttömille. Itse olen ilmoittautunut jo kahdelle 5 ov:n kurssille! Ainakin näiden oppilaitosten tarjonta kannattaa tsekata.

XAMK

SAMK

Laurea

Helsingin avoin yliopisto

Turun avoin yliopisto

VINKKEJÄ FYYSISEEN HYVINVOINTIIN

Tämä aika jos mikä saa meidät niin kovin helposti jämähtämään sinne sohvan perukoille. Ja vaikka käyttäisimmekin siellä aikaamme rakentavasti opiskellen tai meditoiden, on tärkeää myös antaa kropalle tekemistä. Monelle riittävää puuhaa on ihan vain ulkona kävely tai juoksu tai vaikkapa metsässä samoilu, mutta mikäli enemmän ohjattu toiminta on mieleesi tarkista esimerkiksi nämä!

FRESSI TV tarjoaa netissä veloituksetta useita ohjattuja tunteja päivittäin. On joogaa, pilatesta, zumbaa, peppua ja ties mitä. Eilen osallistuin zumba-tunnille ja kyllä syke nousi kun olohuone muuttui 45 minuutin ajaksi tanssisaliksi!

YOGAIA taas tuo monipuoliset jooga- ja rentoutusharjoitukset kotiisi. Voit aloittaa kahden viikon ilmaisjaksolla ja katsoa, onko tämä sun juttu vai ei.

ELIXIA antaa mahdollisuuden kokeilla digijäsenyyttä 7 päivän ajan kun rekisteröidyt digijäseneksi linkin kautta.

LESS MILLS ON DEMAND tarjoaa myös kahden viikon ilmaisen kokeilujakson. Les Mills on varmasti jotakuinkin kaikille tuttu, mikäli olet koskaan ryhmäliikuntaan osallistunut. Omia suosikkejani ovat aina olleet BodyPump ja BodyBalance!

STEPUP ONLINE Marco Bjurströmin StepUp tarjoaa onlinetunteja veloituksetta. Sivuilta löytyy niin broadway jazz, show, floor barre kuin lasten ja nuortenkin tunnit.

Onko sulla vielä jotain muita hyviä linkkejä ja vinkkejä? Laita tulemaan niin lisätään listaan!

Kirjoittamisesta, sen ilosta ja sen vaikeudesta

Kaunista huomenta! Olen tässä viime päivinä, tai oikeammin viikkoina, kipuillut kirjoittamisen kanssa. Tai oikeastaan sen puutteen kanssa. Tilanteen ollessa mikä on, päätin totella itseäni ja tarttua hetkeen nytku, ja jättää hetkeksi sivuun matkailublogini lottakaroliinan. Miksi? Siksi lähinnä, että koen sinne kirjoittamisen aina huomattavasti työläämmäksi, sinne teen postauksia joiden SEO:t on hiottu kuntoon, valokuvat käsitelty ja valittu vimpan päälle, tekstiä kirjoitettu ja uudelleenkirjoitettu useita kertoja, eli ylipäänsä vaivaa per postaus nähty yleensä tunteja. Jopa päiviä.

Huomaan ainakin omalla kohdallani sen, että mitä vähemmän kirjoitan sitä korkeammalle rima nousee kirjoittamisen aloittamisessa. Tyhjän paperin kammo. Tai tyhjän ruudun. Ja tätä pyrin nyt välttämään – samalla pyrin saamaan kirjoittamiseen taas sitä helppoutta ja ajatuksen juoksua, mitä siitä jää välillä puuttumaan asiapitoisempia tekstejä kirjoitettaessa. Ja kertoa ihan niistä pienistä ajatuksista, huomioista, hetken iloista ja suruista, mieleen juolahtavista ideoista ja vinkeistä, kaikesta pienestä mikä on ennen saanut jäädä huomiotta.

Parhaimmillaan kirjoittaminen on ihanaa. Sormet juoksevat näppäimistöllä, ajatukset muodostuvat sanoiksi ja lauseiksi, teksti on sujuvaa ja itseäkin ilahduttavaa. Helppoa. Hauskaa. Piristävää. Motivoivaa. Pahimmillaan kirjoittaminen taas on pakkopullaa. Ajatus ei juokse eikä siitä muodostu minkäänlaisia sanoja ruudulle, kädet tuntuvat liimatun kiinni, eivät vilistä pitkin näppäimistöä, mielikuvitus tekee stopin ja ainoa asia mikä päässä pyörii on Ei mulla ole mitään sanottavaa mistään! Ja näin mulle on nyt usein käynyt tuon matkailusivuston kanssa. Motivaatio on kadonnut ja sen myötä kirjoittamisen ilo – sitä kun en saa pelkästään siitä, että tiedän artikkelin SEO:n olevan huippuluokkaa tai että löysin vihdoin sen mielettömän hyvin toimivan avainsanan tai että sain ohjattua Googlen heittämään ihmisiä sivulleni entistä paremmin.

Niinpä olen aloittanut itseni kanssa haasteen (no, itseasiassa montakin, näin eristäytymisen aikana kun sitä tekemistä tarvitsee itse kunkin keksiä) ja pyrin kirjoittamaan tänne päivittäin. Ilman stressiä, ilman pakkoa, ihan vain siitä hieman kadoksissa olleesta kirjoittamisen ilosta. Katsotaan, mihin suuntaan tämä sivusto lähtee muodostumaan, en halua laittaa sille tässä vaiheessa raameja, en lyödä lukkoon aihepiiriä, en valita sitä ah niin tärkeää nicheä. Koska mun ei ole pakko!

Ihanaa sunnuntaita, nautitaan nyt näistä hetkistä vaikka välillä päätä kiristääkin – jonain päivänä tulee taas aika, jolloin lomalle olisin NIIN tarve!

Todellakin nytku, ei mutku tai sitku

Tiedättehän, miten aina ollaan mietitty ja luettu artikkeleitakin siitä vähän jokaista vaivaavasta viivyttelystä elämässä, siitä sitku ja mutku -tyyliin elämisestä. Että miten ei pitäisi sitkutella ja mutkutella vaan tarttua toimeen juuri nyt, nyt kun siihen on mahdollisuus. En usko, että koskaan ennen tämä nytku-tilanne on tuntunut yhtä todelliselta kuin tänään, tässä maailmassa mitä juuri nyt elämme.

Viime viikot ovat konkreettisesti näyttäneet, että aivan mitä tahansa voi tapahtua. Todellakin aivan mitä tahansa. Asioita, joita ei kukaan olisi villeimmissä unissaankaan osannut kuvitella. Uusimaa eristetty, sadat tuhannet ihmiset joutuneet lomautetuiksi käytännössä katsoen yhdessä yössä, liikkeet ja ravintolat suljettu, lomamatkat peruttu, matkustaminen ja monessa maassa ihan pelkkä kotoa poistuminen kielletty, sanomalehdet seuraavat hetkestä hetkeen eri maiden kuolinlukuja. En minä ainakaan olisi osannut tällaista kuvitella. Nytku olemme tässä tilanteessa, onko aika luopua ajattelemasta sitku tai mutku?

Viime päivinä olenkin päättänyt ottaa enemmän tuumasta toimeen -asenteen, lopettaa asioiden loputtoman vatvomisen ja sen sijaan ryhtyä hommiin vähän niinkuin agile-tekniikalla: kokeillaan ja jos ei toimi niin vaihdetaan suuntaa, tehdään korjaavia toimenpiteitä ja taas kokeillaan. Eikä vaan odotella että maailma olisi ensin valmis, ennen kuin voin tehdä asiat x, y ja z. Ehkä se ei koskaan ole, ehkä tämä nyt on se hetki jolloin meidän tulee toimia. Nytku olemme tässä. Oli se sitten kosinta, työpaikan vaihto, uusi asunto, uusi opiskelupaikka, elämänhaaveen toteuttaminen – go for it! Mitä jos joskus, sillä hetkellä kun olet suunnitellut tuon jonkin asian tekeväsi, maailma päättääkin sanoa EI, kuten se nyt teki? Mutku mun piti just tänään siellä Pariisissa olla!

Tänä aamuna minun oli tarkoitus herätä Pariisissa. Sitku ehdin Pariisiin. Syödä aamupalaksi croissant, juoda kupillinen kahvia ja lähteä kävelemään keväisiä Pariisin katuja. Sitku saan nauttia. Viettää syntymäpäivääni shampanjaa nauttien. Mutta nytku. Heräsin Lahdessa, katselen ympärilleni asunnossa jossa ei enää löydy mitään siivottavaa, asunnossa, jonka pakastin pullottaa leivonnaisia joita olen ajan tappamiseksi leiponut. Asunnossa, jossa yleensä rakastan olla mutta josta nyt niin kovasti kaipaan pois. Kaupungille kahville. Ravintolaan syömään. Töihin taivaalle. Layoverille vaikka sinne Shanghaihin. Pussaamaan siskon vauvaa. Tehdä kaikkea, mikä aiemmin oli kiinni vain siitä viitsinkö tehdä, nyt siitä, että se on meiltä kiellettyä. Ja todellakin käydä hommiin kaikkien niiden asioiden kanssa, joita tähän saakka olen vain mielessäni pyöritellyt. Now or never, näin se vaan näyttää menevän! Onko sulla joku juttu mitä olet aina siirtänyt odottamaan sitä kuuluisaa parempaa hetkeä? Sitku on aikaa ja rahaa, mutku nyt ei ehdi?