Nollasta vitoseen – sohvalta hölkkääjäksi

nollasta-vitoseen

Nollasta vitoseen – kuinka minusta tuli koronakeväänä juoksun harrastaja.

Ai että minä juoksisin 5 kilometriä? No en todellellakaan. Ei, en juokse, en hölkkää, en jaksa enkä viitsi. Kävelen kyllä, oli se sitten 5, 10 tai 20 kilometriä, sillä ei väliä. Mutta yhtään nopeammin en tossua toisen eteen laita. Näin ajattelin oikeastaan aina, joskus kävin vähän ehkä juoksemassa mutta koska se ei tuntunut kivalta juosta täysin ilman treeniä yhtäkkiä sitä viittä kilometriä (yllätys…) niin se jäi aina yhteen kertaan. Hieman aina ärsytti, kun useat kollegat kävivät layoverilla juoksemassa, minä vain kameran kanssa kävelin ympäriinsä. Olisihan se kiva, mutta ei minusta siihen ole ajattelin aina. Kunnes tuli koronakevät ja kaipasin jotain muuta tekemistä kuukauden yhtämittaisen leipomisen ja ruuanlaiton jälkeen. Alkoi virkapuku kinnata.

Tiesin, ettei minulla ole mitään rahkeita lähteä yksinäni tekemään mitään juoksuharjoituksia, siihen ei vain itsekurini riitä. Lopettaisin lenkillä juoksun siinä kohtaa, kun yhtään alkaisi askel painaa tai muutoin vain kyllästyttää. Tarvitsisin ehdottomasti jotain konkreettisempaa apua, jos meinasin itseni saada oikeasti nollasta vitoseen – ja siitä yhä eteenpäin. Tutkailin eri sovelluksia ja ohjelmia kunnes törmäsin siihen itselleni parhaiten sopivaan: RunKeeper-sovellukseen.

RunKeeper My Firs 5K

Ladattuani RunKeeperin otin maksullisen version käyttööni, tällöin sain sovelluksen ohjelmavalikoiman täysin hyödynnettäväkseni. RunKeeperillä on täydellinen aloittelijan ohjelma, My First 5K jonka aloitin huhtikuun viimeisinä päivinä. Miksi sitten tämä ohjelma on niin hyvä?

  • Ohjelma alkaa todella, todella hissukseen. Ensimmäisellä lenkillä muistaakseni juostiin aina 30 sekuntia kerrallaan ja sitten käveltiin pari minuuttia. Joka treenikerralle oli oma ohjelmansa.
  • Erin, RunKeeperin ohjaaja, puhuu ja kaitsee ja tsemppaa sinut läpi jokaisen treenikerran. En todellakaan olisi ilman tätä jaksanut niitä tehdä, olisin aivan varmasti useastikin löysäillyt tai lopettanut siinä vaiheessa kun tuntuu ikävältä. Mutta Erin oli aivan kuin henkilökohtainen pt joka tsemppasi, kertoi juttuja treenaamisesta ja siihen valmistautumisesta eikä antanut lopettaa kutakin intervallia sekuntiakaan ennen sen varsinaista päättymistä. Erin on aivan paras!
  • Ohjelma etenee johdonmukaisesti, oma kunto kohenee aivan huomaamatta. Siinä missä eka treenikerran muutama intervalli tuntui tällaisesta juoksua harrastamattomasta jo todella rankalta, joidenkin viikkojen kuluttua pystyi jo juoksemaan parikymmentä kolme kertaa pidempää intervallipätkää.
  • Erinin ohjeisti joka ikinen kerta oikeaan juoksuasentoon. Tätä kun toisti ne useat viikot, se oikeasti jäi vartalon muistiin.
  • My First 5K -ohjelmassa voit itse päättää treenipäivät, mutta Erin yleensä aina harjoituksen lopuksi kehotti palautumaan sen pari päivää – ja sitä suosittelen itsekin. Aluksi into meinasi viedä mukanaan ja sain ikävät alkavat penikkavaivat kiusakseni mutta kun maltoin vähentää viikottaiset treenit kolmeen, jalatkin paranivat. Välipäivinä olen sitten käyskennellyt hissuksiin ja käynyt uimassa.

Nollasta vitoseen – mitä opin matkalla

Juoksin ensimmäisen viiden kilometrin lenkkini (pysähtymättä, kävelemättä välillä) viime viikolla Utsjoella. Ohjelma itse loppui jo viikkoa aiemmin mutta en vain saanut psyykattua itseäni sille ensimmäiselle itsenäiselle vitosen lenkille sitten millään, aina tuli otettua niitä kävelypätkiä. Mutta se fiilis, kun ensimmäistä kertaa saat vitosen lenkin juostua, on jotain aivan huikeaa. Siinä myös tajuaa, että suurin este monesti on oma pää – ei niinkään kroppa tai sen jaksaminen. Kun kuulostelin oloani niinä hetkinä, kun halusin vaihtaa juoksun kävelyyn, tajusin ettei jalkojani koske, hengitys on aivan hyvää, sydän ei hakkaa kuollakseen eikä mikään muukaan fyysinen asia estä minua juoksemasta. Ainoastaan mieli. Jostain syystä se edelleen jankuttaa samaa vanhaa virttä ja kehottaa ottamaan iisimmin, päästämään kropan helpommalla. Koen, että suuri osa treenaamisesta onkin sen pääkopan treenaamista, sitä, että osaa erottaa milloin on kyse siitä ettei oikeasti enää jaksa tai pysty, milloin taas siitä ettei oikein vaan huvita enää.

Viime viikolla aloitin uuden RunKeeperin ohjelman, tämän on tarkoitus opastaa minut treenaamaan kympin juoksuun. Oli pettymys huomata, että enää ei Erin ole minua siinä korvanapeissa neuvomassa vaan saan suoriutua juoksuistani itse! Mutta hyvin olen sitten kuitenkin saanut itseni juoksemaan, vaihtelevat ja tarkkaan ohjeistetut treenit auttavat tässäkin. Joka treenikerta on hieman erilainen ja äänimerkit ja ohjelman antamat ääniohjeet kertovat matkan edistymisestä. Rakastan RunKeeperiä, mikäli se ei ole tullut selväksi!

Nollasta vitoseen – ja eteenpäin

Eilen oli sitten kohdallani uuden ennätyksen vuoro, kun juoksin yhtäjaksoisesti, pysähtymättä ja kävelemättä 6 kilometrin lenkin. En todella olisi vielä alkukeväästä uskonut, että oikeasti jopa nautin siitä enkä edes ollut väsynyt – olisin helposti voinut juosta kauemminkin! Olen kuitenkin päättänyt pitäytyä ohjelman treeneissä, ne on varmasti laadittu siten että ne kohottavat kuntoa, jaksamista ja nopeutta juuri oikein.

Aivan naurattaa katsoa tätä ensimmäistä treenikertaani ja muistella, kuinka se tuntui silloin niin kuormittavalta! Olin todella yllättynyt, ettei kävelykunnosta ollut oikeastaan mitään hyötyä juoksemiseen, ajattelin sen edes vähän olevan siellä pohjalla hyödyksi. Mutta ilmeisesti lihasryhmät juoksussa ovat kuitenkin erit kuin mitä kävelyssä ja niinpä sen juoksukunnon kehittäminen vei oman aikansa.

Nollasta vitoseen konkreettisesti kuvina

Tässä vielä RunKeeperin tiedot siitä aivan ensimmäisestä lenkistäni sekä siitä, jolla vihdoin 5 kilometriä juoksin – siinä nuo ylimääräiset kilometrit tulevat alku- ja loppukävelystä. Juoksen edelleen hitaasti kuin kilpikonna tervassa mutta siitä en kanna huolta. Haluan ensin keskittyä siihen, että jaksan juosta ja vasta myöhemmin ryhtyä hiomaan nopeutta. Jos jotain olen oppinut niin sen, että näissä asioissa kannattaa edetä hitaasti mutta määrätietoisesti, ei summittain ja sykähdyksittäin.

Olen myös saanut huomata, että juoksemisesta tulee oikeasti tosi hyvä fiilis, vapaapäivinäkin tekisi mieli lähteä lenkille, tykkään juosta sateessa ja viileässä en yhtään lämpimällä kelillä, ja juoksun jälkeen on aivan voittajaolo!

nollasta vitoseen ensimmäinen lenkki
nollasta vitoseen - ensimmäinen 5k juoksu

2 thoughts on “Nollasta vitoseen – sohvalta hölkkääjäksi

  1. Olen joskus itsekin ajatellut ostaa tuollaisen lisän Runkeeperiltä joten oli kiva kuulla kokemuksia joltain “tutulta”. Mä olen jo vuosia käyttänyt RK kun olen kävellyt (siis silloin kun saanut edes sitä itsestäni irti ). Mun mietteet on vähän että mulla kun on reilusti tätä ylipainoa ja aivan rapakunnossa niin ottaakohan se sen huomioon jotenkin. .. Miten pitkään olet sitoutunut tuohon maksulliseen ?
    Kävin juuri 5km kävelylenkillä ja tulipa hyvä mieli koska viimeksi oli viikko sitten perjantaina ja sen jälkeen onkin ollut rilluttelua siellä sun täällä ja pelotti saanko enää lenkkareita jalkaan tämän kesän aikana.
    Mulla tasan kaksi viikkoa siihen että vedän uniformun 4kk jälkeen päälle ja pelottaa jo nyt mihin ne napit sinkoilee kun sitä kiskoo päälle 😂🙄😂

    1. Karoliina / bonjourpositivity sanoo:

      Voin kyllä tuota kk-maksua suositella lämpimästi, musta ei olisi ilman tuollaista ohjausta jatkamaan paria lenkkiä pidemmälle… Jotenkin tuo tuntui niin aidolta, ihan kun se pt siinä vieressä olisi patistamassa 😀 Se on kk-kerrallaan tuo maksu, eli kun haluaa lopettaa käy vaan sieltä puhelimen sovelluksista sen päättämässä. Mietin just tässä junassa istuskellessa, että koska toi oli niin pitkäjänteinen ja sopivan verkkaan etenevä, siihen ei kyllästynyt mutta kuitenkin siitä tuli noiden viikkojen aikana niin tapa, että nyt ei osaa paria päivää kauempaa olla lähtemättä hölkkäämään – olenpa jopa kesken kävelylenkin vaihtanut vähäksi aikaa hölkkään, koska vaan tuntui siltä! En olisi ikinä tätä itsestäni uskonut 😀 Mä en uskalla vielä edes uniformua kokeilla, vaikka liikun niin en ole oikein ehkä tarpeeksi syömisiä vahtinut… Pitää sitä ryhtyä seuraavaksi tekemään 😀

Kommentoi :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.