Kirjoittamisesta, sen ilosta ja sen vaikeudesta

Kaunista huomenta! Olen tässä viime päivinä, tai oikeammin viikkoina, kipuillut kirjoittamisen kanssa. Tai oikeastaan sen puutteen kanssa. Tilanteen ollessa mikä on, päätin totella itseäni ja tarttua hetkeen nytku, ja jättää hetkeksi sivuun matkailublogini lottakaroliinan. Miksi? Siksi lähinnä, että koen sinne kirjoittamisen aina huomattavasti työläämmäksi, sinne teen postauksia joiden SEO:t on hiottu kuntoon, valokuvat käsitelty ja valittu vimpan päälle, tekstiä kirjoitettu ja uudelleenkirjoitettu useita kertoja, eli ylipäänsä vaivaa per postaus nähty yleensä tunteja. Jopa päiviä.

Huomaan ainakin omalla kohdallani sen, että mitä vähemmän kirjoitan sitä korkeammalle rima nousee kirjoittamisen aloittamisessa. Tyhjän paperin kammo. Tai tyhjän ruudun. Ja tätä pyrin nyt välttämään – samalla pyrin saamaan kirjoittamiseen taas sitä helppoutta ja ajatuksen juoksua, mitä siitä jää välillä puuttumaan asiapitoisempia tekstejä kirjoitettaessa. Ja kertoa ihan niistä pienistä ajatuksista, huomioista, hetken iloista ja suruista, mieleen juolahtavista ideoista ja vinkeistä, kaikesta pienestä mikä on ennen saanut jäädä huomiotta.

Parhaimmillaan kirjoittaminen on ihanaa. Sormet juoksevat näppäimistöllä, ajatukset muodostuvat sanoiksi ja lauseiksi, teksti on sujuvaa ja itseäkin ilahduttavaa. Helppoa. Hauskaa. Piristävää. Motivoivaa. Pahimmillaan kirjoittaminen taas on pakkopullaa. Ajatus ei juokse eikä siitä muodostu minkäänlaisia sanoja ruudulle, kädet tuntuvat liimatun kiinni, eivät vilistä pitkin näppäimistöä, mielikuvitus tekee stopin ja ainoa asia mikä päässä pyörii on Ei mulla ole mitään sanottavaa mistään! Ja näin mulle on nyt usein käynyt tuon matkailusivuston kanssa. Motivaatio on kadonnut ja sen myötä kirjoittamisen ilo – sitä kun en saa pelkästään siitä, että tiedän artikkelin SEO:n olevan huippuluokkaa tai että löysin vihdoin sen mielettömän hyvin toimivan avainsanan tai että sain ohjattua Googlen heittämään ihmisiä sivulleni entistä paremmin.

Niinpä olen aloittanut itseni kanssa haasteen (no, itseasiassa montakin, näin eristäytymisen aikana kun sitä tekemistä tarvitsee itse kunkin keksiä) ja pyrin kirjoittamaan tänne päivittäin. Ilman stressiä, ilman pakkoa, ihan vain siitä hieman kadoksissa olleesta kirjoittamisen ilosta. Katsotaan, mihin suuntaan tämä sivusto lähtee muodostumaan, en halua laittaa sille tässä vaiheessa raameja, en lyödä lukkoon aihepiiriä, en valita sitä ah niin tärkeää nicheä. Koska mun ei ole pakko!

Ihanaa sunnuntaita, nautitaan nyt näistä hetkistä vaikka välillä päätä kiristääkin – jonain päivänä tulee taas aika, jolloin lomalle olisin NIIN tarve!