Isosuo – kuin Lapissa, mutta Länsi-Vantaalla

Tiesitkö, että Länsi-Vantaan Keimolassa sijaitseva Isosuo on yksi Uudenmaan suurimpia soita? Tämä noin 40-hehtaarinen keidassuokompleksi on pääkaupunkiseudun isoimpia ja monipuolisimpia suoalueita, ja rauhoitettu luonnonsuojelualue.

Onneksi alue on jätetty lähestulkoon koskemattomaksi, sillä Isosuon kehitys on alkanut jo noin 7000 vuotta sitten sen ollessa vasta lampi. Siitä se on edennyt luhta- ja korpivaiheen kautta nykyiseen rämevaiheeseen. Lähes kaikkia kehitysvaiheita edustavat suotyypit on vielä löydettävissä suolta.

Google tietää kertoa, että Keimolan Isosuolla on sekä keidas- eli kohosuon että aapasuon piirteitä. Suolla on kaksi luontaista keidaskeskusta, joiden väliin jää aapasuon tavoin toimiva veden virtausväylä. Veikkaan, että tuo veden virtausväylä on juuri se, jonne joka reissulla onnistun suunnistamaan ja itseni pohkeita myöten kastelemaan!

Isosuo tosiaan on suurilta osin luonnontilassa, ja sain vastauksena kyselyyni Vantaan kaupungilta, että Isosuon suhteen on muutamia suunnitelmia kehitteillä. Suon kunnon säilyttämiseksi sinne tullaan esimerkiksi rakentamaan pitkospuita, ja muutoinkin polut ja reitit tullaan merkitsemään, etteivät luonnossa kulkijat tuhoa aluetta.

Tällä kuvausreissullani törmäsin lähes kirjaimellisesti muuten valkohäntäpeuran kanssa, tulimme molemmat kulman takaa eri suunnista ja osuimme vastakkain vain parin metrin turvavälillä. En tiedä kumpi meistä säikähti enemmän, mutta ainakin peura lähti minua rivakammin kohtaamisen jälkeen liikkeelle, häntä vain vilahti kun se puiden väliin katosi.

Peurojen ja hirvien lisäksi suolta voi löytää myös alueelle harvinaisia kasveja: vaivaiskoivun kahdesta tunnetusta kasvupaikasta Vantaalla toinen on juurikin Isosuolla, toisen ollessa pienellä suolla Viinikkalassa. Soiden toinen pieni puuvartinen kasvi, juolukkapaju, on löydetty samoin vain kahdesta paikasta Vantaalla: Isosuon lisäksi pieni paju kasvaa Lamminsuolla.

Ja tupasvillaa! Juuri nyt tämän ihanan pörrökasvin kukinta on kauneimmillaan, ja suon hiljaisuudessa kulkiessa voi hetken kuvitella olevansa Lapissa. Varför Lappland – vi har ju Isosuo!

Isosuota ympäröi upeat vanhat metsät, joissa risteilee kilometrikaupalla polkuja. Suosittelen lämpimästi tutustumaan alueeseen, täällä voi kyllä kokea uskomattoman rauhan aivan Kivistön asuinalueen välittömässä läheisyydessä. Kannattaa tosin sitten varautua sellaisin kengin, joita ei kastuminen haittaa – välillä askel upposi suolla lähes pohkeita myöten veteen tai mutaan. Ei sovellu siis fiinimmille lenkkeilyille!

Mutta tämä lenkkeilijä tykkää, Keimolan Isosuo on itselleni jo vakikohde ainakin pari kertaa viikossa (ja ainakin siihen saakka, kunnes hyttyset iskevät paikalle sankoin joukoin). Aamun paras hetki oli kun suolle astuessani käki toivotti kukunnallaan tervetulleeksi – vaikea siinä hetkessä uskoa olevansa jossain aivan muualla kuin korpimetsien ja soiden kätkössä.

Isosuon poikki menee hieman leveämpi puuton alue, jota kartan perusteella voi erehtyä luulemaan poluksi – sitä se ei ole. Kyseessä on talvella latua varten tehty hieman leveämpi puuton alue, johon todennäköisesti osa ennallistamissuunnitelmistakin sijoittuu. Mutta tämä väylä on kätevä suunnistaessa suolla, itse ainakin tuolla helposti menetin suuntavaistoni, kun joka suuntaan näyttää aivan samalta. Tarkista myös, että kännykän akku on ladattuna ennen suolle menoa, Google Maps on aivan ykköskaveri. Keväällä ja syksyllä Isosuolla ja ympäröivällä alueella polut ovat helpommin havaittavissa, mutta nyt kesän tullen kasvillisuus peittää ne jotakuinkin totaalisesti suoalueella.

Suosittelen kyllä lämpimästi pistäytymistä Isosuolla – jos ei muuta, niin yrittämässä miettiä, missä siellä mahtaa tämä lähestulkoon hevosen nielaissut suonsilmä sijaita! Julkisilla paikalle pääsee helposti saapumalla Kivistöön ja asemalta kävelemällä kymmenisen minuuttia Keimolan suuntaan.