Huopikkaat, pakkastalven parhaat kengät
*Sisältää mainoslinkin
Huopikkaat, huovutetusta lampaanvillasta tehdyt töppöset, ovat meistä monelle tutut lapsuusajan jalkineet. Tai vaikka ei itse ole niitä omistanut, voi päässä alkaa kenties kaikua vanha rallatus ”Huopikkaat, huopikkaat, äiti koittaa piilottaa. Sama se, löydän ne – terve vaan, mua ootetaan!”
Itselläni muistan lapsena olleen punaiset huopikkaat. Töppöset olivat pohjaa myöten villaa, joten ne olivat joillain keleillä hieman liukkaat käyttää, se tosin lapsena oli vain hauskaa. Nykyään tuo ongelma on taklattu kumipohjalla, joka antaa askeleeseen pitoa.
Kun eteläisessäkin Suomessa pari viikkoa sitten pakkaset alkoivat kiristymään ja luntakin tupruttamaan oikein kunnolla, aloin miettiä (ajoissa, kuten aina) talvikenkien hankintaa. Ja sitten muistiini lävähti kuva huopikkaista ja siitä, että ne tuntuivat aina niin kovin lämpöisiltä. Niinpä aloin tutkia asiaa ja pari päivää mietittyäni kävelin kaupasta ulos onnellisena uusien huopasaappaiden omistajana. Enkä ole katunut hetkeäkään!
Huopikkaat valmistetaan käsityönä
Ostamani Lahtisten huopikkaat on valmistettu perinteiseen tapaan käsityönä – ja he ovat näitä jo lähes sadan vuoden ajan valmistaneet, joten kokemusta on kertynyt. Tämä käsityö ja 100% kotimaisuus kannattaa muistaa, jos tuntuu, että ei viitsisi yli satasta töppösiin rahaa laittaa.
Oikein käytettynä ja huollettuna huopikkaat kuitenkin säilyvät uskollisena talviystävänäsi vuosikymmenten ajan. Ja koska materiaali on puhdasta lampaanvillaa, ei se myöskään kuormita luontoa. Lahtisen huopikkaat valmistetaan Jämsässä ja kumipohja Kankaanpäässä, eli lähituotantoa parhaimmillaan.
Huolehdi huopikkaistasi
Huopikkaat säilyvät käytössäsi vuosikymmenet, kunhan huollat ja säilytät niitä oikein. Nämä ovat pakkasjalkineet, joten lumi ja kylmä ei haittaa. Vesisateella sen sijaan kannattaa valita toiset töppöset jalkaan. Huolloksi riittää lumen ja mahdollisen lian pois harjaaminen ja huopikkaiden kuivattaminen. Säilytystä varten Lahtiset vinkkaavat, että sisään kannattaa rutata sanomalehteä, näin huopikas pitää muotonsa ja painomusteen tuoksu koit poissa. Tätä en ollut koskaan tiennytkään!
Kokemuksia huopikkaista
Olen nyt siis pari viikkoa, eli näiden paukkupakkasten ajan, käyttänyt ulkona vain näitä symppiksiä. Ja kyllä kuulkaa tarkenee! Huopikkaat ovat muodoltaan ja lestiltään hyvin väljät, joten ilma pääsee toimimaan eristeenä. Jalassa minulla on ollut tavalliset nilkkasukat ja niiden päällä neulomani pitkät villasukat, ja varpaat ovat olleet todella lämpöiset muutaman tunnin ulkoilun ajan. Mikäli enemmän lämpöä kaipaisin, mahtuu tuonne vielä helposti toisetkin villasukat ja ääritilanteissa esimerkiksi kylmää eristävät pohjalliset.
Lämpöä siis riittää mainioisti, ja rakastan tarpoa syvässä hangessa näiden kanssa. Koska huopikkaissa ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään muotoa tai pohjassa sisätukea, tuntuu niillä liikkuminen ehkä aluksi hieman hassulta. Parhaimmalta nämä tuntuvatkin juuri lumessa liikkuessa, kovalla pinnalla täytyy hieman ensin tottua askeltamaan. Mutta niin rakastunut näihin olen, etten muita kenkiä ole edes harkinnut enää ulos lähtiessäni! Ja plussana helppo jalkaanlaitto – ihana sujauttaa näihin varpaat, kun nopeasti lähtee postilaatikolla käymään tai lumia lakaisemaan portailta.
Kävin ostamassa omani Partioaitasta, sillä halusin sovittaa niitä jalkaan oikean koon varmistamiseksi. Itselläni on kengissä yleisesti koko 39 tai 40, merkistä ja käyttötarkoituksesta riippuen. Näissä koko 40 oli passeli, jää tarpeeksi tilaa villasukille ja ilmaa vielä väliin. Huopikkaat saattavat myös kutistua aavistuksen käytössä kun villa kastuu ja kuivuu uudelleen ja uudelleen. Älä siis missään nimessä ota liian nafteja, ettei seuraavana vuonna harmita!
Ja lopuksi, ettei sinun tarvitse googlailla miten ne huopikasbiisin sanat menikään, tässäpä ne! 🙂
Ystäväin mua odottaa
Joka ilta portilla
Mutt’ niin paukkuu pakkaset
Ettei riitä sukkaset
Kohta kullan luo käy tie
Missä huopikkaani lie
Täytyy löytää huopikkaat
Huopikkaat, huopikkaat
Äiti koettaa piilottaa
Sama se, löydän ne
Terve vaan, mua ootetaan!
Talvella kun rakastaa
Vanhukset näin varottaa
”Jäätyy sulta sydämes
Lämmitä ei rakkautes!”
Tuostapa mä huoli en
Huopikkaani vuorailen
Täytyy löytää huopikkaat
